Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Ole Bullkos hämmästyi, kun vanha talonpoikaisvaimo astui hänen huoneesensa taluttaen miestä kummassakin kädessään, ja vielä niin varhain aamusella, että hän makasi. Kari astui vuoteen viereen. Oletko sinä Ole Bull? kysyi hän. Se hän oli. Kymmenen vuotta sitten lupasit sinä ottaa minun mieheni ulkomaamatkalle, mutta väliin tuli meidän Herramme, eikä siitä tullut mitään.
Mikko ei saattanut olla kauan kotonakaan. Tultuaan takaisin ei hän kyennyt salaamaan sitä, että hänen oli harmi. Huutoihin ei hän puhunut enää mitään. Ei aikaakaan, kuiskasi hän Matin kahteen kynteen. »Saat sen talon sillä, minkä sinä viimeksi lupasit», sanoi. Matti rupesi nauramaan: »Pidä nyt, kun niin mielesi teki.» Mikko kynsi päätänsä. »Minä rikon.»
Vasta Uudessakaupungissahan tapasimme toisemme, sittenkun ahvenanmaalainen, joka oli tuonut minut Tukholmasta, jätti meidät. Minä tunsin sinut talonpojantakissasi heti, vaikket sinä minua tuntenut, ja sinä olit kovin hyvä, kun lupasit viedä minut aina Vaasaan asti. Enhän toki voinut jättää sinua oman onnesi nojaan moiseen seuraan.
Raskain askelin astui Juha tupaan ja istahti penkille soudusta uupuneena, hikikarpaloita otsaltaan pyyhkien. Etpähän totellut, äiti, vaikka lupasit, sanoi hän alakuloisesti. Tuskin pihaan pääsit, niin jo riidan rakensit. Jo sen rantaan kuulin, eihän tästä elämästä taas mitään tule enemmän kuin ennenkään.
Olenko minä tehnyt sinulle jotakin?» Letta käänsi yhä päänsä pois. »Sinähän lupasit niin varmasti, niin varmasti tulla kotiin iltapäivällä aikaisin...» Hän katsoi itkettynein silmin tutkivasti Jakobiin suoraan hänen omaantuntoonsa; ja epäilys kasvoi surulliseksi varmuudeksi. »Sinä et välitä minusta... Ei, Jakob, sinä et välitä minusta... Sano se vain suoraan.»
Hän meni ja palasi heti jälleen, ja antoi nenäliinan pojalle, joka oli istunut keinutuoliin. Missä sinä olet ollut koko illan? kysyi hän, pannen työnsä kokoon. Alkaako nyt kuulusteleminen? Ei, ei ollenkaan, mutta älä puhu niin kovasti, isä makaa. Minä kysyin vaan muuten, kuin sinä lupasit tulla kotiin illalliselle. No, entä sitten? Eihän se niin tärkeätä ollut.
Näin sanoen hän istahti Ionea vastapäätä ja eteenpäin kumartuen hänestä tuntui kuin Ionen hengitys enemmän kuin kesäiset tuulet levitti sulotuoksua yli koko meren. »Sinähän lupasit kertoa», Glaukus sanoi, »miksi talosi niin monta päivää oli suljettuna minulta.» »Oh, älä ajattele enää sitä», Ione vastasi nopeasti. »Minä kuuntelin, mikäli nyt tiedän, parjausta.»
Kohta tulee kolme vuotta kuluneeksi siitä, kun toisistamme Hämeenlinnan asemalla erkanimme. Silloin lupasit, että sinulla minua kohtaan aina olisi veljellinen sydän sekä että, jos sinulla olisi leipää, vaikka vähänkin, niin riittäisi siitä aina palanen minullekin. Itselleni en nyt apuasi pyydä, vaan pienelle Maurilleni; hän on kohta orpona maailmassa, sillä pian tulee elämäni ehtoo.
Mutta nyt olenkin voittanut enemmän kuin odotinkaan. Hän on nyt muodostunut mitä ihanimmaksi keijuiseksi, joka varmaankin hovissa saa ihastusta aikaan, jahka hän vaan ehtii päästä eräästä pienestä sotaisuuden näöstä; ja usko pois, veikkoni, ettei sinulla tule olemaan halua, niinkuin lupasit, alkaa puhettasi hänen kanssansa sanoen: "Börja Vrun brata venska ren."
»Niin, hän, ja sitte minä itsekin puolestani autan itseäni kuin mies.» »Tuleekohan se sinulle raskaaksikin?» »Ken astuu etupäässä opettamaan, ylentämään ja tietä näyttämään, hänen pitää osata uhrata ja kieltää itsensä. Lupaus luopua kaikesta, mitä olin uneksinut, oli minut vähällä kokonaan tukeuttaa, mutta nythän se jo on tehty.» »Sinä lupasit paljon.»
Päivän Sana
Muut Etsivät