Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sitte vastasi hän: "Sinä iltana, josta puhuitte, lupasimme toisillemme vaan lapsiahan silloin vielä molemmat olimme että aina rakastaisimme toinen toistansa, kuin siihenkin asti, nimittäin niinkuin siskokset ikään". "Me lupasimme enempääkin", sanoi upseeri. "Aivan oikein.
Kun majatalo oli alkanut käydä pieneksi yhä lisääntyvän matkailijatulvan takia, niin oltiin siihen nyt vielä rakentamassa yhtä suuri jatko entisen lisäksi. »Jos ensi kesänä tulette, niinkuin varmaan teette, on täällä oleva jokaiselle erikoishuone, ja toivon teidän viihtyvän kauemminkin», oli isäntä sanonut, »ja me rakennamme verannan tähän, tästä on suurenmoinen näköala, kunhan usvat haihtuvat.» Me tietysti lupasimme tulla, ja me olimme omasta puolestamme erinomaisen tyytyväisiä kaikkeen ja me olimme vakuutetut siitä, että kaikki olisivat tyytyväisiä myöskin meihin, sillä olimmehan mekin puolestamme olleet vaikuttamassa siihen, että näitä kaikkia tämmöisiä saattoi rakentaa ja ylläpitää tuhansien iloksi... Näistä puhelimme ja huikkasimme väliin, niinkuin on tapana vuoristossa, ja kallioiden kaiku vastasi hyväksyvästi huutoihimme.
Koska hänen täytyi lähteä varhain, sillä hänen oli määrä matkustaa pois seuraavana päivänä kuukaudeksi aikaa, en saanut keskustella hänen kanssaan niin paljon, kuin olisin suonut; mutta me vaihdoimme adresseja ja lupasimme keskinäiseksi huviksemme yhtyä jälleen, kun hän palaisi takaisin kaupunkiin.
Lähetimme hänet ajurilla kotiinsa ja lupasimme illalla tulla hänen luokseen. Mutta varokoon hän tekemästä mitään tyhmyyksiä! Me suoraan sanoen tarkoitimme sitä, ettei hän menisi hirteen. Enhän toki ... ka, mitäs minä toki! Lupaatko kunniasanallasi? Lupaan, lupaan, kyllä minä toki lupaan. Se oli surullinen päivä meillä virastossa.
Emma antoi kirjeen, josta ei sanonut sanaakaan ymmärtävänsä, toisena päivänä lankesi hän tautiin, joka kahden viikon kuluttua lopetti elämänsä. Kuolema vuoteellaan rukoili hän että ottaisimme ison Emman hänen siaan tyttäreksemme me lupasimme ja teimme niin.
Monta ja tärkeää salaisuutta ilmaisimme toisillemme, niinkuin esim. missä kauneimmat kukat kasvoivat, missä parahimmat mansikka-paikat olivat, ja lupasimme olla kenellekään muulle niistä mitään virkkamatta. Eräänä päivänä löysimme pienen linnun pesän kanervikossa.
Täällä kotona jalka aina jotenkuten ottaa pohjaan. Me siis täydellisesti kannatimme hänen aikomustaan ja lupasimme mielihyvällä auttaa häntä sinne. Siitä innostuttiin niin, että se oli kuin kaikkien yhteinen asia, niinkuin hän olisi ollut lähettimme, löytöretkeilijä yhteiseen laskuun. Epäkäytännölliset miehet valtaa usein sellainen innostus. Joko palajan miljoonamiehenä tai en palaja ollenkaan!
Mutta mehän lupasimme panna kivenkolon kukkurilleen! sanoi joku sitä tarkoittaen, että heidän syytään ei ole eikä tarvitse siis heidän jäädä eksyksiin, vaan ainoastaan Ullan. Ja Ullasta tuntui kuin vajoaisi hän maan sisään. Voi, älkää jättäkö minua!... Ihan heidän läheltään kuului nyt puhetta. Siellä meni Kalle ja muita poikia, joitten äänen myöskin tunsivat! Kalle! Kalle!
Kohta sen jälkeen lähtivät suomalaiset tiehensä, mutta heidän tulisoihtunsa loistivat pitkänä jonona osoittaen, mitä tietä he olivat kulkeneet. Kylänmiehet sitä vastoin jäivät paikoilleen ja katselivat suomalaisten jälkeen, kunnes tulisoihdut katosivat kauas etäisyyteen. Mutta Jannelle ja Jönsille he sanoivat: "Pitäkää vain huoli siitä, että täytätte, mitä me lupasimme teidän puolestanne!
"Kysyi hän minulta, enkö rupeaisi hänen morsiameksensa, ja niin me lupasimme, kumpikin omalla puolellansa väliaitaa, olla toisillemme ainiaan uskolliset. "Tämähän on ihan kuin Pyramuksen ja Tisben historia." "Sitä minä en tunne. Asuvatko he Kristianiassa?" "Ei, he asuivat Babylonissa. Mutta kerrohan edelleen."
Päivän Sana
Muut Etsivät