Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
"Eno kulta, onhan jo ennestään päätetty asia, että minä tänä päivänä saan olla päivällisellä täällä?" "Ylioppilaitten kanssako?" kysäsi Luoto hymyillen kääntäen päätänsä hempeän kahdeksantoista vuotiaan tytön puoleen, joka loi häneen katseita, jotka olisivat olleet erinomaisen vaarallisia, jos Luoto olisi ollut kolmeakymmentä vuotta nuorempi. "Niin, tottakai", vastasi Selma.
"Pohjantuuli lemmin huokuu, Riemuin vanhat hongat nuokkuu, Koivut hymyilee; Virrat välkkyin leikitseepi, Kosket kauniit tanssaileepi, Väinö soittelee." "Päilyy täällä kukkamanner, Järvi, luoto, saari, tanner Kukkaloistossaan. Suomen kallis ruusu kanssa Pilkistää jo nupustansa, Koristaapi maan." Lystiksensä lehdoissamme, Riemuellen Suomestamme, Niin hän laulaa tais. Kuules, kuules veikko kulta!
Herra Luoto, joka todellakin aikoi läksyttää äidittömiä tyttöjänsä heidän ajattelemattomasta elämästänsä, unohti koko nuhdesaarnansa nähdessänsä paljon pitämäänsä sisarensa poikaa ja puristi sydämmellisesti nuorukaisen kättä, ilmoittaen iloansa ja hämmästystänsä nähdessänsä häntä. "Pappa", keskeytti Emma, ennenkuin isä ehti tervehdystänsä lopettaa.
Tuuli oli tasainen, mutta kuitenkin tarpeeksi voimakas. Väylä vei suorana reittinä ensin ulos kirkkolahdesta Kirkkoulapalle, sitten sen yli Välisaaristoon ja siitä sen saarien lomitse Saukon selälle, jossa matka oli puolessa ja jonka takana ulkona meressä häämöitti Saukkosaari, yksinäinen luoto, viimeinen asuttu maa, syrjässä kaikilta väyliltä.
Leino riensi heti etsimään Emmaa kertoaksensa hänelle asian onnellista menestystä ja palkinnoksi saamaan ensimmäisen muiskun. Vielä kerran oikaisi Luoto ukko vartaloansa, onnitellen itseänsä, ett'ei hänellä enään ollut tytärtä, jota joku ylioppilas tulisi kosimaan; mutta ei hän nytkään rauhaa saanut.
Nyt, armas Emma kultaseni, on päätetty niin, että täti jää tänne, siksi kun Toivo paranee sen verran, että äitinsä surutta saattaa jättää hänen. Tietysti minäkin jään, että tädillä on seuraa. Me jäämme siis luultavasti tänne toukokuun loppuun. Kyllä te minun mielestäni saatatte taputella Luoto enoa ja sovittaa asia niin, että tekin tulette tänne. Aatelkaas, kuinka verrattoman hauskaa me saisimme.
Hyljättynä seisoi Yölenius kuin ulapan autio luoto. Ryysyjen repaleissa ilmestyi hän parvehemme taas ja armopalaa kerjäten kynnystämme polki. Alas nuokkui hänen päänsä ja maahan silmänsä tuijotti. Viina, tämä riemujen juoma, hetkeksi hänen elämänsä kieliä jännitti. Vaan pian murtui onnettoman mieli ja hänen päänsä laudalle notkistui ijäksi.
Herra Luoto sytytti piippunsa ja aikoi lähteä pidemmälle kävelylle, kun Väinö tuli hänen luoksensa. "Minä pyytäisin saada puhutella enoa", sanoi Väinö ja näytti olevan vähän hämillänsä. "No niin, sopiihan hyvin, että seuraat minua, niin saat puhua, mitä sinulla on puhumista." Luoto ja Väinö kävelivät tietä pitkin kunnes vähän matkan päässä poikkesivat eräälle varjokkaalle metsätielle.
"Salmi onkin eri aikoina leveämpi ja taas kapeampi", selitti eräs lautamiehistä, "juuri tuon luodon tähden; lopulla kesää kun vesi on alhaalla ja luoto näkyvissä, ei ole salmi kuin korkeintaan viisi syltä leveä". "Näittekö toista venettä järvellä taikka ihmisiä rannalla?" kysyi tuomari todistajalta. "Ei näkynyt yhtäkään sielua", vastasi tämä.
Luoto pysähtyi niinkuin naulaan ja tempasi piipun suustansa. "Oletko sinä hurmautunut minun Eelistäni?" "Niin oikein, ja nyt minä tahtoisin kihlata hänen ja..." "... kaukaisessa tulevaisuudessa naida hänen. Ei poikaseni, minä luulen, että me vähän viivytämme tuota kihlausta."
Päivän Sana
Muut Etsivät