United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne olivat onnellisia päiviä ja niinkuin jo sanoin tuntui siltä kuin muistaisin rakasta puutarhaani vielä Jumalan ilotarhassakin ja ajattelen että siellä kävellessäni Herra sanonee minulle: "Margery, olin luonasi sielläkin, vaan autuaat ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat."
Eivät lapsi kulta. Ne ovat fakkimiehiä. Oletko sinä sellainen? En! Minä olen haaveilija. Ja nyt, niinkauan kuin olen sinun luonasi, onnellinen haaveilija. Minun on niin hyvä olla. Tahtoisin tähän kuolla. Ja kuitenkin tiedän, etten uskaltaisi sitä tehdä. Birger? Mitä? Rakastatko minua? Voisitko sinä rakastaa minua? Ihan täydellisesti tarkoitan. Sano, sano. En tiedä uskallanko. Ja mikset?
»Järjestänkö minä huoneen?» Katriina kysyi Knutilta hiljaa, mutta toinen oli kuullut sen. »Ei, ei, ei», hän huusi, »minä en tahdo olla yksin vanha mies väjyy minua. Minä tahdon olla sinun luonasi, minä tahdon maata täällä, lattialla tai missä tahansa, mutta yksinäni minä en tahdo olla.» Kesti kauvan, ennenkuin Knut sai hänet rauhoittumaan.
Henrik pani kätensä silmiensä yli muka liikanaisen valon vuoksi, mutta oikeastaan hän sen teki salatakseen silmiensä kostumista. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa Johannekselle: "ymmärrän, ymmärrän sinua, olen ymmärtänyt siitä saakka kuin ensi kerran kävin luonasi, sinun oppisi on siitä saakka ollut minun elämäni."
"Sinä et saa pahastua, Rolf, mutta kun viivyit niin kauan, kuuntelin minä ovelta, kuka siellä oli luonasi. Ja silloin kuulin jonkun naisen vuorotellen itkevän ja nauravan se kaikui niin kamalalta." Lääkäri muuttui vakavan näköiseksi. "Olenhan kieltänyt sinua tulemasta vierashuoneesen silloin, kun minun luonani on sairaita", sanoi hän.
"Entäpä sitten, en suinkaan minä vellistä välitä, nyt kun sinun luonasi olen mutta Liisu, mitähän sinun on? Kyyneleitä on poskillasi mitä sinulle on tapahtunut?" "Eipä vielä mitään, mutta mutta " "No mutta, mitä sitten? Sinä mutkailet että ole suora kuten ennen mitä tuo nyt tietää?" "Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas!
»Olen iloinen sen kuullessani, isäni», gladiaattori virkkoi sivellen kunnioittavasti orjan polvia ja partaa, »ja kohta saan olla aina luonasi, enkä vain ajatuksissasi.» »Niin, poikani mutta ei tässä maailmassa!» vanhus virkkoi vakavana.
Hän tyyntyi, katsellen pitkän aikaa tutkivasti Olavin kasvoihin. »Sanotko minulle yhden asian?» pyysi hän tuokion kuluttua. »Onko muitakin käynyt sinun luonasi..? On, minä näen sen silmistäsi! Niin, ei kukaan voi sinua unohtaa, jonka kanssa sinä olet kerran ollut. Kun sinä olisit ollut niinkuin ne toiset sellaisten luo ei kellään ole mitään asiaa.
Jos Luckard olisi tietänyt mikä kova-luontoinen kappale tuo on! Tuskin Wappu oli yksinänsä ennenkun hän salpasi oven ja laskeusi polvilleen tyhjän vuoteen eteen. Hän otti kortit taskustaan ja pani kädet ristiin niiden päälle, niinkuin pyhälle jäännökselle ainakin. Nyt tulivat surunsa ja tuskansa näkyviin ja hän lausui äkkiä: Oi, sinun täytyi kuolla ja minä en ollut luonasi!
»Miksi sinä silmäsi kätket ja olet hämilläsi, sinä minun Tumma tyttöni? Siksikö, että minä olen luonasi? Anna minulle kätesi sille, joka kädestä ottaa... »Etkö sinä tietänyt, että minun piti tulla? Eikö käki sitä jo keväällä kielinyt, eikö arpaheinä kuiskannut että tänä kesänä se tulee, ja eikö harakanhattu samaa vakuuttanut? Ja nyt, kun minä tulen, niin sinä katselet minua niinkuin outoa.