Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Nyt kukka kultaisteni luo! Kas noita! Mä näissä eilen näin vaan silmikoita, Vaan tänään ruusut tässä mimmoiset, Niin somat, sorjat ruusut tuorehet! Voi, minkä sulon meille kevät suo! Kuin kauniisti se kesää tervehtää, Esikkö taivoon ensin silmäns luo, Tuo kielo tuoksuvainen, valkopää Jo lumipeitteen alta pilkistää. No terve tulleet!
Kyllä ensimmäinen kevätaurinko lämpimillä säteillään sulatti lumipeitteen sen päältä, sen viheriät lehdet olivat talvenkin alla säilyttäneet kauniin karvansa ja varsi oli murtumatta kannattanut paksua lumiharsoa, jonka talven haltijatar laski kuni lämpimän villan suojelemaan kaikkea, mikä oli säilytettävä elämään halki kylmien kuukausien, kovien säitten, sitten entistään ehompana ilmoille yletäkseen, kun kerran kylmyys on ohitie ja kesä saapuu.
Kaupunki oli vielä raunioina maaliskuun 4. päivänä 1714 tapahtuneen palon jälkeen, jolloin viisi laivaakin paloi satamassa. Pietarsaarella oli kolme vapaavuotta, mutta ei ollut vielä raivattu pois soraläjiäkään, jotka yhä muodostivat töyrämiä ja onkaloita talven lumipeitteen alla. Vireä ja kätevä Pietarsaaren pitäjän väestö oli perinpohjin hervahtunut ja isoksi osaksi kuollut.
Hienommat lehtipuut olivat kaikki lumesta painuneet yhtäänne päin; ne olivat lyykistyneet tuulen ja pyryn painosta ja niiden hennot latvat olivat taipuneet aivan kumaraan lumipeitteen alla.
Suur' on maasi kaunoinen: He'elmäpuista asti Seutuun yön ja pakkasen, Mihin päästen päivynen Yölläkään ei laske. Aina valvo, taistele, Ellös horjuin epäile Yönkään valtaa voittaa! Kun sä näät sen talviyön Valkeen lumipeitteen, Kimelteisen tähtiyön, Etkös kuule kuiskeen: Aina valvo, taistele, Horjumatta suojele Vapautta Suomen!
Suurin osa tunsi pappeja, he kun lupa-aikoinaan olivat käyneet pappiloissa, jotka käynnit aina ovat loistokohtia nuoruuden muistelmissa joko kuun valaisemana kesä-yönä metsässä tai valkoisen, kimeltävän lumipeitteen aikana, kun kulkusen helinä kuuluu kaukaa ja lähestyy lähestymistään.
Eivät mustat palorauniotkaan, jotka yhä vielä näkyivät valkoisen lumipeitteen alta, vaikka niitä oli paljon poiskin vedetty, eikä kartanon ympärille levinnyt kolkkouskaan voineet herättää hänessä katoavaisuuden ja kuolon ajatuksia. Kauniimpi maailma kuin tuo ulkona oleva muodostui hänen rinnassansa. Musiikki kaikui hänen korvissaan, hänen sydämmessään.
Piakkoin ovatkin vaarojen palteet yhtenä pälvenä, jonka keskellä, siellä täällä vain, silmä kohtaa lianharmaita lumipeitteen riekaleita. Kurki kiljahtelee ilosta kaukaisella suolla, ja kevätvedet iloisesti solisten huuhtelevat kumpujen kylkiä. Loistavan vihreänä esiintyy silmälle rantahuhtien talvisten hankien alla uinunut oras.
Pienemmät yksinäiset kuuset olivat muuttuneet lumikartioiksi: alaoksat olivat lumipeitteen alla, ylemmät olivat painuneet alas pitkin runkoa, niin että oli ikään kuin lumi olisi verhonnut kaikki puitten oksat hyvin ahtaaseen vaippaan.
Sitä seuraavana päivänä oli myrsky ja tuisku viimeinkin lakannut ja päivä paistoi kirkkaasti, niinkuin ainakin keväinen päivä. Helottavan kirkkaaksi, kuin puhtaimman kateliinan, valkasi se silloin tasaisen lumipeitteen Keron kankaalla, ja muutamissa puissa kiiltelivät jääpureet, jotka nuiveilta oksilta alas päin riippuivat, kuni kirkkaimmat timanttikyyneleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät