Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
IIVARI. Lukkari tahtoisi nähdä kauniita, kirjavia kukkaisia selässäni; mutta säästäkäät hartioitani vielä tämä kerta, muori; minä lupaan itseni parantaa, niinkuin parhain taidan. ESKO. Niin. Mitä sanot sinä, Mikko? MIKKO. Minä rukoilen Iivarin edestä. ESKO. Minä rukoilen myös. Ei nyt mitään pahaa menoa tällä hetkellä, joka on minun jäähyväishetkeni. MARTTA. Lähtekäät sitten matkaanne.
Minä sivuun häntä. TUOMAS. Tule! JUHANI. Se on lukkari. Minä sivuun häntä hieman. TUOMAS. Pois! sanon minä. JUHANI.
Mutta sanokaas, lukkari, tuleeko meidän nyt matkustaa myös laivallakin ja yli aavan veden?" "
Isäntä läksi toimittamaan kääsit suojaan ja niin jäivät Mauri ja lukkari kahden tupaan. "No mitä tuumaat? Eivätkö näytä reippailta tytöiltä?" "En minä vain tuosta husaarista huolisi, joka hakaan hevoseni vei, vaikka hän kullasta kiiltäisi." "Ohoh! No entä toisesta sitten?" "Hän minua enemmän miellyttää. Jos minun täytyy joku ottaa, niin miksikä en häntä ottaisi yhtä hyvin kuin jotakuta muuta."
Mutta Sakua ei kuulunut. Lukkari jo arveli voileipää tehdessään: Mikähän sen pojan hyväkkäälle tuli! Odotettiin. Hoihkittiin vielä kerta, mutta turhaan. Hellä Karoliina hätäytyi.
»Se Kalle se on sentään reipas poika», sanoi lukkari. »Lyönpä vetoa, että hän löytää avaimen. Siitä pojasta teillä on iloa, ja niin kauniisti hän osaa puhuakin, aivan kuin kirjasta lukisi.» »Niin», sanoi Swart. »Se on aivan totta. Mutta minun tyhmä poikani istua kököttää vain kuin karhu tahi vanha kilipukki ja tuijottelee osaamatta suutaan avata, aivan kuin pitäjänvoudin Mari.
Tämä lystikäs puhe miellytti lukkari ukkoa erinomaisesti; hän pakotti iloista vierastansa tulemaan lehdikkoon ja Violetta toi tuoretta leipää, oivallista maitoa ja voita, vieläpä kirsikoitakin ja meheviä mansikoita. Nuori mies piti kaikki hyvänään ja niinpä kottarainenkin, puhujalintu; he kilvan söivät ja joivat, herra ja lintu, ja rupattelivat myöskin kilpaillen.
UKKO. Mutta minä en tule, en, vaan kiellän sinun käskemästä. JUHANI. Minä käsken vaan. UKKO. Mutta minä en tule, sinä riivattu! Pidä kitas! JUHANI. Minä käsken vaan. LUKKARI. Pojat, pojat! olkoon ukko rauhassa. MIKKO. Hän menköön meistä herraansa. Yksinkertainen ja töykeä äijä; katselee silmiimme kuin villakoira; hän menköön. Mars, ukko!
Silloin pomahtivat kirkon kellot ja keskeyttivät kaikki kirkkoväen tuumailemiset. Hiljalleen astuivat miehet ja naiset pitkissä jonoissa, kirjat kädessä kirkon leveistä ovista sisään. Kun kellojen ääni taukosi, niin alkoi lukkari aamuvirren, johon yhtyivät kaikki, miehet sekä naiset.
Rouva selitteli siihen: "Eikö tuo liene se vallesmannin Maiju siihen väliin tullut!... Sekin näkyy sille Ikosen pojalle jo hököttävän." Lukkari harmistui, raapi korvallistansa ja ähähti: "
Päivän Sana
Muut Etsivät