Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Nuo lujasti yhteen puristetut huulet, nuo rypistyneet silmäkulmat eivät voi olla kenenkään muun kuin paroonin kaikissa konnantöissään uskollisen kätyrin, onnettomuutta ennustavan taloudenhoitajan, herra Mörk'in. Parooni astui kiiruusti sisään ja lukitsi itse mitä suurimmalla huolella oven. Kanssapuhe, jota pidettiin hiljaisella äänellä hänen ja taloudenhoitajan välillä ei ollut pitkä.
Siitä meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala, Mittaeli, määräeli, Jopa lukkohon lukitsi, Siitä painoi palkimehen, Sekä pihtihin pihisti. Iski kannan kalliohon; Perän potkasi kivehen, Yheksän sylen syvähän, Kyynäräisen kymmenettä: "Pysy nyt siinä pintahainen, Paru siinä pantahainen, Tekemässäsi pahassa, Luomassasi kytkyessä!"
Katsos nyt, sanoinhan minä sinulle, että olisit mennyt! Mutta kapteeni ei ottanut Magdaa vastaan, vaan kallisti korvansa oven avaimenreikään. Magda silloin lukitsi nopeasti oven. Sano herran nimessä mitä miehiä ne ovat! kähisi kapteeni. Voi, voi, valitteli Magda, sanoinhan minä tämä on kaikki Hinkin peliä, hän tahtoi että sinä jäisit näkemään. Voi, voi, Hannes kulta, elä suutu...
Jokahisen ihmisen luuli hänet tuntevan ja osottavan sormellaan: »kas tuossa se nyt on, Jokelan Siirin sulhanen, palaa korttikaarista...» Viimein kuitenkin puri hampaansa yhteen, lukitsi korvansa, ettei niihin mitään kuuluisi ja puhaltautui ikäänkuin tulipalon läpi kauppatorille, josta väkijoukkojen läpi mennä pökkerehti poikkikadulle, jossa harveni väki.
Kello löi jotakin, ja kamreeri huomasi täytyvänsä heti rientää työpaikkaansa. Hän otti rahat pöydältä, vei ne työhuoneeseensa ja lukitsi ne. Hän oli päässyt selvyyteen siitä, että ne kaiken oikeuden ja kohtuuden mukaan, sekä oikeudellisesti että siveellisesti, olivat hänen. Pöydällä oli kirje, joka äsken oli jäänyt kesken. Ei ollut aikaa sitä lopettaa. Kamreeri työnsi sen imupaperin alle ja meni.
Worse meni suoraan kotia. Joko nyt oli ihmisten suussa, että E. F. Garman'in laita oli huono, ja että luotto oli menetetty; silloin, Jumala paratkoon, oli aika Worsen ryhtyä asiaan. Seuraavana päivänä hän ilmautui konttoriin, lukitsi oven perheen-huoneesen ja sisimpään konttoriin; hän halusi puhutella konsulia kahden kesken.
Minä houkuttelin Doraa tulemaan Traddles'ia katsomaan, mutta kun esittelin sitä, juoksi hän pois omaan huoneesensa ja lukitsi oven perästään; minä menin siis Traddles'in luo ilman häntä ja astuin ihastuneena pois tämän kanssa. "Paremmin ei olisi voinut käydä", lausui Traddles; "he ovat hyvin miellyttäviä vanhoja ladyjä.
Vik kulki muutamia kertoja edestakasin lattialla. Sitten hän meni käytävään, lukitsi ulko-oven ja pisti avaimen taskuunsa. Kuin hän tuli sisään, seisoi Kornelia keskellä lattiata; hänellä oli taas hattu ja sadetakki yllä. »Saanko minä avaimen?» hän kysyi. »Sinä siis todellakin aiot mennä sinne?» »Niin.» Sanat eivät kummaltakaan puolelta olleet kovia eivätkä kiukkuisia.
Se painoi todella raskaammin rintaani, kuin jos olisin ollut mitä julmin pahantekiä. Nämät hän laski pöydälle sanaakaan sanomatta, tarkasteli minua sillä aikaa hirvittävällä lujuudella, lähti sitten pois ja lukitsi oven perästään. Pimeän tultua istuin vielä kauan aikaa ja kummastelin, eikö kukaan muu tulisi luokseni. Koska tämä ei ollut luultavaa siltä illalta, riisuin päältäni ja menin levolle.
Lähettäkää teekeitin ylös, mutta pieni hopeinen; minä en enää tahdo juoda messinkisestä, vaikka Dörte kirkastaisikin sen kullankiiltäväksi. Hyvästi, prinsessani!" Charlotte lukitsi oven ja riensi kuuluvin askelin rappuja ylös. Melkein heti sen jälkeen kaikui kova pianon soitto muuten hiljaisessa talossa. Vanha neiti säikähti. "Oi Jumala, miten sydämettömästi!" mumisi hän itsekseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät