Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Mutta rahat loppuivat, täytyi lähteä kotiin!... Niin no, parasta kai oli, että se oli loppunut, niinkuin oli loppunut. Ja hän kääräisi kaikki nuo kirjeensä ja muistonsa kokoon, lukitsi kirstunsa ja sysäsi sen nurkkaan. Se surumielisyys, joka tuosta syntyi, antoi vauhtia hänen ajatuksilleen, ja hän rupesi miettimään työtänsä.
Siihen täytyi yhtyä. Mutta pastori melkein juoksi kotiin. Laiva eteni rannasta, ja Agnes huusi naurusta ja itkusta värisevällä äänellä: "Aili rakas, pyydä pastorilta anteeksi. En minä tahtonut häntä loukata. Hyvästi, hyvästi, tuhannet kiitokset!" Mikä lienee ollut siihen syynä, mutta Aili ei voinut pyytää pastorilta anteeksi. Pastori juoksi kamariinsa ja lukitsi oven.
Mutta nämä herrat menettivät, samoin kuin neuvostokin, kaiken malttinsa, ja kun he hetken aikaa olivat huutaneet sinne tänne, tulematta mihinkään päätökseen, lukitsi kirjuri juhlallisesti pöytäkirjat kaappiin, julistaen, että hänen toimensa nyt oli loppunut.
Sanaakaan vastaamatta kääntyi hän äkkiä ja läksi huoneesta. Jäätyään yksin, lukitsi kreivitär oven ja sulki puoleksi ikkunaluukut. Sitten heittäytyi hän sohvaan, painoi päänsä tyynyyn ja purskahti kiihkeään itkuun, jota vähän väliä puoleksi tukahdetut huudahdukset keskeyttivät.
Näytti kuin Arnoldin sanat olisivat lieventäneet hänen olemustaan. Arnoldin kasvonpiirteet saivat omituisen jäykkyyden, eikä häntä enää naurattanut. Mutta Ester vähän aikaa vieraiden kanssa oltuaan huomasi itsensä tarpeettomaksi ja kenenkään näkemättä poistui ja lukitsi oven. Arnold joi kiihkeästi. Irma istui hänen polvillaan.
Elina pyyhki pois kyyneleensä ja autteli miestänsä sen verran kuin taisi, kun hän otti arkkusen ja pani paperit siihen. »Toistaiseksi olkoot ne tässä», jatkoi Miihkali ja lukitsi arkkusen sekä antoi avaimen Elinalle, sanoen: »Säilytä tätä tarkkaan ja niin, että saat arkkusen helposti pelastetuksi, jos niiksi milloin tulisi.»
»Ja kerran, se toivo on minulla varma», lausui Mikki, »me vielä tänne takaisin palajamme.» Näin kuiskailivat nuoret tämän viimeisen illan, vaan toisen päivän aamun koittaessa oli kaksi, kuormaa valmiina pihalla. Kraataritäti lukitsi huoneensa oven, ja tämä vähäinen perhe läksi kotiseuduiltansa kauas pois onneansa hakemaan. Kappaleen matkaa maantiestä oli vähäinen vuoren kukkula.
Samalla hän antoi hänelle tumman, kapean, omituisenmuotoisen maljakon, jollaisia tavallisesti käytettiin asiapaperien säilyttämiseen. Hän lukitsi kannen sinettisormuksellaan, joka esitti hienosti tehtyä skorpionia, ja kirjoitti nimen maljakkoon kiinnitettyyn vahatauluun.
Kun ei siinä ollut sitten mitään erinomaista toimimista, eikä ukkokaan mielestään ollut herrasväen selsiä, alkoi hän tehdä poislähtöä. Samaa ajattelivat toisetkin vieraat, että lähtö se paras on. Mummo lukitsi ovensa ja sitten lähdettiin seutua katselemaan. Maisteri oli joskus ennenkin kävellyt noilla omituisen kirjavilla kallioilla, sen vuoksi hän nytkin mielellään meni vuoren astuntaan.
Hän pani kuvan laatikkoon, lukitsi sen, riisui päältänsä, luki iltarukouksensa ja vaipui uneen. Toinen luku. Aino kirkossa. Ylioppilas kasvattajana. Hyvät toiveet. Seuraavana aamuna istui ylioppilas kirjansa ääressä, päivällisen aikaan kuljeskeli hän suurten puittein alla sateenvarjo kädessään, ja illalla istui hän tavallisuuden mukaan kirjoittaen ja syöden yksin illallistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät