United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt ma hellin miestä pohjolan pimeän, mi minua ärsyttävi, murtavi, musertelevi jälleen lemmellä lepyttää. Annetaanko audienssi? CHRYSEIS. Sinäkö? Sisähän astu! Valitettavasti vaara siinä on lähellä. Onko herra miehenne kotona! Tule! Tuon veroksi teille, muun paremman puuttehessa, nämä vanttuhut vakaiset. CHRYSEIS. Hupsu, talvi on lopussa. ANEMOTIS. Lopussa? Lorua lie se.
POLONIUS. Näyttelijät ovat tulleet, prinssi hyvä. HAMLET. Lorua! POLONIUS. Kunniani sanalla. HAMLET. "Ja kukin tuli aasillaan".
Hauskaa on olla suutoinna sanatoinna katseliana jossakussa paikassa, jossa löytyy rikas ja kaunis tyttö. Tykkyvällä sydämellä ja palavilla silmillä tulee kosioitsia ja puhuu syvästä rakkaudestansa; tämän tuskin ennätettyä pois, tulee toinen ja laskee samaa lorua.
Tietysti se on puhdasta. Mutta se ei estä meitä sitä tekemästä, milloin vain tahdomme. Kultaa tekemästä! Mitä loruilet, poika? Tahdotko kenties tehdä minusta pilaa? Se on täyttä totta. Eikö eno ole kuullut kemian uusimmista keksinnöistä? Loruja! Paljasta lorua ja lörpötystä! Paljasta oppineiden raukkojen kerskailemista, joilla ei ole Jumalaa eikä takkia. Tehdä kultaa? Semmoisia tyhmyyksiä!
Tiedätkös, sanotaan, että minä olen maailman voimakkain mies. Se sinun tulee myöskin näyttää toteen, ennenkuin uskon sen, sanoi Matti. Koeta muuttaa tätä vuorta kolme tuhatta peninkulmaa ja vie se entiselle paikalleen jälleen huomiseksi! Jättiläinen katseli vuorta, mutta hänen mielestään oli se melkein liian raskas. Turhaa lorua! sanoi hän. Tuota kalliomöhkälettä ei voi kukaan nostaa.
Nämät pienet elävät ammuin vasta palatessani. Minun saaliini on tärkeä, vaikka paha uutinen." "Ja mikä se olisi?" "Meitä uhkaa vaara. Indianit tuumivat päällekarkausta. He kokoontuvat Georg-järven rannoille ja aikovat suurissa joukoissa ahdistaa uudistaloja Hudsonin..." "Joutavia! se on vaan tavallista lorua. Elämmehän me sovinnossa Mohawkien ja heidän naapuriheimojensa kanssa.
Te ette tiedä ... pyytäkää minulta kaikki, pyytäkää elämäni Oi! teidän kauttanne se jo on menettänyt kaiken arvonsa pyytäkää...» «Tyhjää lorua!» keskeytti Eeva kääntyen maltittomasti pois, «minä en pyydä mitään teiltä enää, assessori Munter! Suokaa anteeksi että olen vaivannut teitä!»
"Se oli varmaan ihmis-henki, joka vuoresta vastasi", sanoit sinä vielä liikutettuna, kun maalle olimme laskeneet. Ja todellakin, ihmis-henkihän se on. Kaiku on kuitenkin sen ohessa yhtä usein ilokas, leikitteleväinen ja pilkallinen. Riemua jos lasket, niin riemahtaapa kaikukin; laulua jos virität, niin virittääpä kaikukin, ja lorua jos lörpöttelet, niin lörpöttääpä kaikukin.
Ranskalaiset ja indianit, menkää, menkää; me emme enään ole teidän vihollisianne emmekä tahdo tehdä kellekään teistä mitään pahaa." "Lorua, Magnet," lisäsi Cap, "tuo kuuluu ehkä hurskaalta tai runolliselta, mutta järjelliseltä se ei kuulu. Vihollinen on tuossa paikassa valmis antautumaan.
Kirjoitin ja kirjoitin suurta paksua kirjaa "*Ihmisen vastuunalaisuudesta*". Hm! Vaan, rakas Alfred se kirjahan on oleva sinun elämäntyösi. Niin, sitähän sinä olet useinkin sanonut. Minä ajattelin niin. Sitte sinä laitoit minulle tilaisuuden, jotta saatoin siihen ryhtyä, sinä rakas Rita Lorua! Virkahan vielä siitä, niin minä sinua lyön. Vaan kirjasi, Alfred?