Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Haudan äänettömyys vallitsi koko seudussa. Karjalaumat, jotka kotia kiirehtivät, eivät äännähtäneetkään, ei yksikään lintunen visertänyt, haavan lehdet eivät värähtäneet, eipä sääskiparvikaan uskaltanut auringon lasketessa survomaan lähteä. Koko luonto seisoi ikään kuin tuskallisesti odottamassa jotakin kamoittavaa, tavatointa kohtausta. Myöhemmin illalla alkoi tuo hirveä näytelmä.
"Eläköön!" huusi räätäli Lintunen. "Eläköön!" "Eläköön!" "Eläköön Sillfors!" huusi Simpura, joka oli tottunut kunnioittamaan suuria miehiä. "Eläköön!" huusi koko vesiketju ylhäältä hamaan alas asti. Sillfors kasvoi päätänsä pitemmäksi. Hän oli päivän sankari. Skobelew mitä oli sinun maineesi Sillfors'in maineen rinnalla!
Kas, lempi se on kuin kukkanen ja kukkia lempivi Kaarin, hän poimii ja painaa ja liimaa sen ja saa soman »eksemplaarin». Ja lempi se on kuin lintunen, min rinnassa haava on syvä; mut Kaarin se ottaa ja täyttää sen tai saa sulan hattuhun hyvän. Häll' onkin jo kaunis museo niin nuoreksi kokoilijaksi. Taas eilen ma näin, miten vietihin sinne koppelonpoikaa kaksi.
"Tapani ja sinä saatte juhliksi samanlaiset vaatteet." "Vieläköhän ehtinee?" Topias samassa veti syvän haukotuksen. "Olet uneliaan näköinen; oletko valvonut?" "Pikkusen..." "Niinkuin lintunen." "Minulla olisi asiaa sinulle, Helka." Jo tuntui Helan sydämmessä toivon riemu ja autuuden aika. Jo ahdisti suloinen ahdistus rintaa, jo poltti hurmaava tuli suonissa, poskissa; ja taivas aukeni, jo...
Hänen näin ajatellessansa laskeutui pehmeä valkoinen käsi hänen olallensa, ja Tyynen lempeä ääni sanoi: »Veljeni, kasvinkumppanini, etkö tahdo uskoa minulle murhettasi? Puhu suoraan sydämmesi ajatukset niinkuin ennen vaan ei älä puhu, minä tahdon ne sinulle sanoa. Kuule! Lintunen häkissä kaipailee vapautta; veljeni sitä kaipailee vaan niin ei pidä oleman.
Muutama päivä kului myöskin ettei mikään häirinnyt hänen lapsellista iloansa. Eräänä kauniina aamuna, kun Ingrid oli pukenut Elsan vaatteesen ja sitonut huivin hänen päähänsä, juoksi Elsa lintuhäkin luo, joka riippui ulkopuolella tuvan ovea. "Hyvää huomenta, pikku lintunen!" huusi hän suositulleen. Ei mitään pelästynyttä lentämistä kuulunut vastaukseksi häkistä.
Vähän väliä se yritti pois pyrähtää, mutta turhaan, mahdotonta olinhan minä jättiläinen ja lintunen vaan pieni keri, kokematon sen lisäksi. Minusta tuntui kuin se olisi suonut minun käteni väsyvän ja höltyvän tai jalkani kompastuvan, että siinä vahingossa sitten pääsisi vapaaksi. Oma syyni, jos hän niin toivotti.
«Sinä olet iloinen, pikku lintunen!» hän ajatteli... «on paljon luotuja olentoja, jotka ovat iloisia! Minun vastoinkäymiseni ei tee pahaa, ei tuota vahinkoa kellekään. Miksi se sitten masentaisi minut? Maailma on suuri, rikas ja armollinen on sen Luoja. Jos tämä ura ei sovellu minulle, no niin! sitten valitsen toisen!» Ja hän oli iloinen sinä iltana omaistensa seurassa.
"Ei onnen osat yhdenlaiset!" sanoi Lahja runollisesti, otti sitte äkkiä tilkkulakkinsa käteensä, ojentaen toisen jäähyväiseksi ja sanoi aivan lyhyesti: "Hyvästi, hyvästi! Minun täytyy välttämättömästi mennä tänne." Ja tuskin ennätti luutnantti tarttua hänen käteensä, kun pappi jo riensi poikki kadun lähimpään huoneesen. "Tuopa oli lintunen!" sanoi Jalopeuransydän itsekseen, käyden edelleen.
Minä lintunen satakielinen, Rusorintainen, kupukaunoinen, Pesän laatisin valtavainioon, Valtavainioon, pellon pientaroon; Mutta sielläkin minä pelkäisin Kyntöpoikoa pölypaitoa: Pesän rikkoisi, kesän hukkaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät