Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Ihanat ovat kesällä niityt honkametsien liepeillä, kun aurinko tuoksuttaa puista suloista, aromatillista hajua, ja linnut laulavat ja peltovarekset vaakuvat. Minä rakastan sitä enemmän kuin suitsutuksia St.
Kevät käkee kesän tuomaan, Hengettömiin elon luomaan; Kovan kallon alta Meri, maa ja mantereet, Orot, kedot ja kankareet Toivovat suven valtaa. Pilvet pakohon pyrkivät, Seistys taivaan täyttää, Ilmat ankarat asettuvat, Aurinko lämpimäns' näyttää. Toukoo toivottaa kyyhkynen, Lintu pieni pääskynen Suven sanoman saattaa; Käet kukkuvat kuusistoss', Linnut laulavat haavistoss', Visertäin suven virttä.
Helteisinä hetket vierivät; pilgrimi saapui viimein vuoren huipulle, vähäiselle ja ryhmyiselle ylängölle, joka oli täynnä summattoman suuria murenneita ja kuumentuneita kallionlohkareita. Kaikki oli autiota: ei mitään lähdettä, ei mitään nurmea; linnut ja hyönteiset olivat yhtä äänettöminä.
Olisi hupaista tietää, tuottaako se ilon tunteita Fritzin kammioon Erfurtiin, niinkuin se tuottaa kaikkiin metsiin meidän ympärillemme ja minun sydämeeni! Arvatakseni löytyy siellä puita likellä häntä, ja lintuja pikkuisia onnellisia lintuja jotka rakentavat pesiänsä, niinkuin ne rakentavat pihallamme, ja laulavat työskennellessään. Mutta linnut eivät ole munkkeja.
Enkä ymmärrä minä, että päivä voi purjeita valaista ja laine lepattaa ja linnut laulaa ja käki kukkua ja ihmiset iloita ja nuoret nauraa ja vanhat askareissaan viihtyä, vaikka ovat veljemme vierailla mailla. Sillä eiväthän ne ole vain minun veljeni, jotka ovat vierailla mailla. Keväällä 1904.
Silloin kun suvituulet kuiskailivat, kukat puhkesivat, linnut pesivät ja kaikki rupesi yhteiseen iloiseen liikkeesen, silloin hänen täytyi tarttua paimensauvaan ja kukoistavasta keväästä mennä ylös vuorijäitten erämaahan, ja vasta kun syystuuli tuolla alhaallakin suhisi ja talvi valmistihe matkustamaan laaksoon, vasta silloin hänkin saisi astua alas, talven morsiamena.
Aurinko paisti Doraa, linnut lauloivat Doraa. Etelätuuli puhalsi Doraa, ja metsäkukat pensastoissa olivat kaikki Doria, joka umpu. Se on lohdutukseni, että Miss Mills ymmärsi minut. Miss Mills yksin käsitti tunteeni kokonaan. Minä en tiedä, kuinka kauas ajoimme; enkä tähän hetkeen saakka sen paremmin tiedä, mihin ajoimme. Kenties olimme likellä Guildford'ia.
Eräänä päivänä oli Niilo aamusta varhain uutterasti häilynyt kirveineen metsässä, kasken hakkuussa. Työ oli rivakkaasti edistynyt hänen käsissään. Iltapuoleen hän hetkeksi jätti kirveensä puun juureen ja viskautui mättäälle levähtämään. Auringon säteet lämpimästi hyväilivät hänen poskiaan, linnut oksilla virsiään virittelivät ja metsän kukkaiset levittivät ympäristöön suloista tuoksuaan.
Viimein, aivan kuin koirasteeret soitimen aikana lentävät yhteen joukkoon, kiihtyen toinen toisensa ylpeästä kukerruksesta, samoin myös rakkopillinsoittajat, pöyhistellen tartanejansa ja plaidejansa yhtä ylpeästi kuin linnut höyheniänsä, alkoivat lähetä niin likelle, että voivat näyttää taitoansa virkaveljilleen.
Iäti vihriöivissä hongistoissa ja kuusistoissa nostivat linnut siipiään, pitivät liverrellen keskusteluitaan ja virittivät pieniä kurkkujansa yhteiseen riemulauluun. Vuori-huipuilta syöksivät lumivyörteet pauhulla alas laaksoihin, ja nuo kauheat liikkuvat lumijoukot mursivat muuria ja hirsiä, puita ja pensaita.
Päivän Sana
Muut Etsivät