United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt ymmärtänet, miten tuo minuun koski, kun näin, ett'ei sinun ja Liisun, hänen sisarensa tyttären väli ollut semmoinen, kuin sen tuli olla". "Kiitoksia, Mikko! Kyllä tämä kertomuksenne on hyvä varoitus minulle, sillä kuka tiesi, mikä päähäni pälkähtäisi, kun synkälle mielelle joudun, kuten äsken tapahtui, jolloin tuo minua kovin rasitti, että Jussila kilpailiakseni tuppasi".
Kolme ruusua siinä kukoistaa, neljäs on juuri puhkeamassa. "Tuosta puhkeaa huomiseksi uusi ruusu, ja sen minä panen Liisun hivuksiin", virkkaa hän. Onnellinen Liisu ei osaa puhua mitään. Samassa lentää pääskynen tuvan katolle ja rupeaa visertämään. "Kuulkaas lapset", virkkaa Niiranen, "tiedättenkös, mitä pääskynen sanoo?" "Mitä se sanoo, mitä?" "Kuunelkaas tarkkaan, niin näinhän se laulaa...
Patruunan lapsuudenaikona oli Jaakko kartanossa juoksupoikana; sittemmin kävi hän muuallakin onneansa koettamassa, mutta kun nuori patruuna vanhempainsa kuoltua tuli tilan omistajaksi, rupesi Jaakko taas kartanossa palvelemaan, ja täällä hän Mäkelän Liisun tuttavuuteen tuli, sillä tuo torppa oli kartanon aluetta.
Kallu toimieli ulkona, ja Manta meiskasi portaitten vieressä juottoporsaan kanssa, mutta Liisu istui penkillä akkunan ääressä katsellen ulos kesän vihantaan maailmaan. Ilma näytti kauniilta, raittiilta, mutta Liisun mieli oli haikea.
Vähän aikaa arveltua Liisun ehdotukseen suostuttiin. Käsinkivet ja rukiita tuotiin tupaan ja vuorotellen jauhettiin jauhoja kaikkien yhteiseksi tarpeeksi. Pari päivää sen jälkeen metsästäjät lähtivät liikkeelle. He suuntasivat itään päin. "Nyt menemme Mustallejoelle", sanoi Taneli, "sieltä löydämme hirviä ja muuta metsänriistaa sekä lohenmulloja.
»Kyllä nyt jo kaikki hyvin käy», sanoi Kustu pihalle päästyään. »Minä olen kovin iloinen siitä, että jollakin tavoin voin edistää meidän Liisun onnea. Sisar parkani vallan kalpenee joka kerta, kun äiti Jussilasta puhuu, ja harmipa olisikin, jos kaunis, hyvä sisareni työnnettäisiin tuolle vanhalle kaljupäälle.
Ja helakasti täytyi Liisun nauraa äitin leikitellessä, ja kutkutellessa, milloin kainaloista, milloin niskasta ja milloin leuan alta. Eikä huomannutkaan äiti, että Janne ja Antti sillä aikaa akkunasta alas livahtivat ja Esterin ihan yksinään jättivät heidän peräänsä kuikistelemaan. Iloisesti hän vain jatkoi leikittelyään pikku Liisun kanssa, jonka heleä nauru häntä niin näytti miellyttävän.
"Niin, mutta koetas nostaa sitä!" "Niin niin, mutta katsos millaiset hampaat sillä on!" Lapsilauma oli piirittänyt ukko Niirasen joka haaralta. Hän istahti tuolille, otti Liisun syliinsä ja puheli: "Kyllä se teidän isä saa suuria ja koreita kaloja, mutta ei se sentään niin kauniita saa kuin setä. Setä saa väliin kultakalojakin, ja niitä ei tarvitse keittää eikä paistaa."
Täällä tuntui hänestä kaikki kodikkaalta tyveneltä ja hän lausui: "Niin, nyt menee Jussila naimisiin, mutta en enään ollenkaan ajattele, että siellä sopisi Liisun olla emäntänä. Kyllä patruuna totta puhui, kun hääpäivänä sanoi: 'Olkaatte uskolliset rakkaudessa, kyllä Jumala antaa rikkautta' Täällä on Liisulla kaikkea, mitä hän tarvitsee, ja Jaakko! sinä olet hyvä, kelpo mies!"
Mikko istui penkillä, viulu oli vaipunut hänen polvillensa, ja ikäänkuin ajatuksissaan hän toisti Liisun viimeiset sanat: »En tiedä koko mailmassa mä tavaraa niin kallista!» Hänen ajatuksensa lensivät kauas menneisiin aikoihin. Näin onnellisina elivät Niittymäen asukkaat.