Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ja kumpaankin loppupisteesen päästyään tuli suuri sydämentuska ja sielunhätä hänelle. Sydämentuska silloin, kun hän tunsi etääntyneensä liian paljon Liisasta ja pelkäsi, ettei hän ehkä enää koskaan häntä jälleen löytäisikään. Sielunhätä siitä, että hän oli mielestään tullut jo aivan liian lähelle Liisaa ja säikähti kadottaneensa oman olentonsa. Ei ollut mitään keinoa päästä tuosta kehästä.
Aatu näytti lähestyvän lapsiaan, varsinkin vanhinta poikaansa, ja kuletti sitä toverinaan työpaikoissa ja missä liikkui. Poika puolestaan näkyi kiintyneen isäänsä ja pyöri aina sen luona, eikä äitiä enää niin paljon kaivannut. Anna Liisasta se oli mieleen. Voipihan Aatu tuolla tavoin vakaantua ajattelemaan lastensa etua.
RIIKKA. Sehän, Mikko, muuten kävi eilen illalla taas täällä ja kysyi sinua, Anna Liisa, mutta et sattunut olemaan kotosalla. Istui täällä kotvan aikaa ja odottelikin. Läksi sitten viimein tiehensä, kun sinua ei kuulunut. KORTESUO. Mitä hän Anna Liisasta? RIIKKA. Sanoi olevan jotain puhuttavaa. ANNA LIISA. Uhkasiko tulla uudestaan? RIIKKA. Kyllä arveli, että tänäpäivänä.
Tavallisine raskaine askeleineen kulki hän eteisen läpi omaan huoneeseensa, jättääkseen sinne hattunsa ja päällystakkinsa. Liisa luonnollisestikin odotti, milloin hän saisi panna iltasen pöytään, semmoinen oli hänellä tapa. Ei ainoatakaan tulta ollut sytytetty, mutta lapsi luultavasti nukkui hyvin ja Liisasta itsestään oli mieluista hämyhetken pidolla kulutella aikaansa.
Niinkuin sinäkin korvaat minulle kaikki naiset. Kaikkinaiset naiset, nauroi Liisa. Minä en enään muille miehille kelpaisikaan. Samalla keikisti hän vartaloaan ja mutristi suutaan niin viehättävästi, että Johanneksen aivojen läpi kulki äkillinen, tuskallinen mielikuva Liisasta jonkun toisen syleilemänä ja rakastamana. Onneksi haihtui se siinä silmänräpäyksessä kuin oli tullutkin.
Tietysti hän suostuu, jos sinä tahdot kerran, heitti Muttila huolimattomasti. Onhan hänellä hyvät muodot? Johannekseen vaikutti kysymys vastenmielisesti. Muttila tuntui puhuvan Liisasta kuin jostakin aivan tavallisesta naikkosesta, jonka tahtoa ei ollut tarvis sen enempi tiedustaa. Eihän hänen ole pakko ruveta alastomaksi malliksi, lohdutti Muttila. Eikä suurikaan yleisö enää oikein välitä niistä.
Miina neiti ei ollut mikään älyniekka eikä lukemiseen innostunut, mutta heti kun hän huomasi Liisan lukuhalun, lainasi hän uskollisesti hänelle jokaisen kirjan, jonka hän käsiinsä sai. Ja Liisasta oli yhdentekevää, mitä ainetta kirja käsitteli, olipa se sitte joku vanha apteekin yliskaapista löydetty yleistieteellinen teos tai historia tai runokokoelma.
Sillä he olivat kaikki nähneet, mikä kelpo ihminen Liisasta oli tullut. Vaan Liisa itse pysyi järkähtämättömänä. Ja ainoastaan aika voisi ehkä parantaa hänen mielensä syviä haavoja. Mutta Siuron isäntä ja emäntä olivat tulleet vanhoiksi. Erittäin rasitti talouden hoito emäntää, joka olisi tarvinnut nuoren apulaisen taikka kokonaan päästä kaikesta.
MIKKO. Minä en luovu Anna Liisasta. Minä en anna häntä toiselle, sillä hän on niin hyvä kuin minun vaimoni jos kohta ei olekaan vielä papin edessä seisottu. JOHANNES. Hänen vaimonsa? Anna Liisa onko se totta? Sano pian! RIIKKA. Sinä hävytön mies! KORTESUO. Ota takaisin nuo sanat heti paikalla. Taikka tässä ei kunnian kukko laula. Ota takaisin nuo sanat, kuuletko sinä? Ja sitten polvillesi!
Huomaamattaan hän tuli samassa silmänräpäyksessä kokonaan yhteiskunnalliseksi. Niin pian kuin Rabbing ja Rabbingin kukistaminen jälleen hänelle jotakin merkitsivät, täytyi hänen itsensä myös ruveta täysin yhteiskunnallisesti ajattelemaan. Ei ollut kysymys enää yksinomaan Liisasta, hänestä ynnä heidän keskinäisestä suhtautumisestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät