Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mutta Anna Liisasta, jonka kaikki ihmiset tietävät ja tuntevat vakavimmaksi ja siivoimmaksi tytöksi koko tällä paikkakunnalla. Että sinä ilkiätkin! Häpeä vähän, sanon vielä kerran. MIKKO. Kysykää Anna Liisalta, olenko puhunut totta vai valhetta. RIIKKA. Etkö sinä saa suutasi auki, tyttö? Tuolla tavalla annat itseäsi herjata. KORTESUO. Puolusta itseäsi, Anna Liisa.
Se oli se ajatus, joka äsken oli lennähtänyt läpi hänen aivojensa. Ja mitä enemmän hän ehti sitä mielessään eritellä, sitä rohkeammalta ja nerokkaammalta se alkoi tuntua hänestä, jos hänen vaan onnistuisi se toteuttaa. Miksi ei hänen onnistuisi? Muttilahan oli juuri tuossa päässyt sanomasta, että hän kaikissa tapauksissa matkustaisi kotiin. Oli siis kysymys vain Liisasta.
Korpimaat laajenivat laajenemistaan viljelykselle ja kasvattivat runsaat laihot heinää, kauraa, ruista. Karjapiha laajeni myöskin ja maitokamari ja kanain ja hanhien luku. Mari oli saanut uskollisen ja uutteran apulaisen Liisasta, johon hän sai luottaa askareissa ja taloudessa, kun ei hän itse lapsiltaan aina niihin kerinnyt.
Ei mitään jäljellä entisestä Liisasta! Hänkin aivan vieras! Heikki ei voinut keksiä sopivia kysymyksiä, joilla olisi keskustelua ylläpitänyt. Että se Juho sattui olemaan poissa! sanoi Liisa.
Niityllekö se jäi vielä Anna Liisa? Sinne jäi rukopohjia ottamaan. Siitä Anna Liisasta minä tulin sinulle puhumaan, että sen makuupaikka pitää tänä iltana muuttaa pois piikain aitasta. No mikä nyt on tullut? kysyi emäntä kuultuaan niin äkkipikaisen ja jyrkän määräyksen. Ei ole erittäin mitään tapahtunut, vaan minä sattumalta kuulin renkien puheesta, että sinne on käynyt yöllä poikia pyrkimässä.
Ja niinhän Latun emäntä itsekin oli sanonut, että Liisalle ei kunnian kukko laula, kun se on tuommoinen lintu, ja sen oli Elsa ymmärtänyt pahaa merkitsevän. Hänestä itsestäänkin oli Liisa vastenmielinen, melkein pelottava. Vaan kun hän oli äidille joskus Liisasta puhunut, niin äiti oli sanonut. »Eihän sitä tiedä vielä mikä Liisasta tulee. Paha vaan, että hän on semmoinen, siinä hän tekee syntiä.
Kummallisilta kuuluivat Liisasta nämä sanat, ja tuska ahdisti häntä, kun hän katseli isäntää ja ajatteli hänen synkkämielisyyttänsä, jonka hän luuli lasten kuoleman synnyttäneen. Liisakin oli suuresti surrut lapsiansa, mutta nöyryydellä taivaan tahtoa kohtaan.
Kelpo miehen sai Liisa, mutta verosensa mieskin sai.» »Liian uusia kiittää», sanoi Latun emäntä vakavasti ja yritti puhetta muuhun kääntämään, vaan Lapin emäntä kehuvasti jatkoi: »Uskallan minä kiittää. Minä olen aina sanonut Liisasta kaikille, että saattepa nähdä, niin se vielä kelpo emäntänä keikkuu, sen minä olen sanonut jo aikoja sitten.
Ja niin alkoi tuo ajatus päästä hänessä yhä enemmin valtaan pastori ja rouvansa olivat pitäneet asiaa ensi hetkestä lähtein päätettynä ja siksi kirjoitettiinkin tohtorille kohtelias myöntymys. Niin tuli Liisasta morsian ja muutamia kuukausia myöhemmin tohtorinrouva ja pastorinrouva voi tyytyväisenä vakuuttaa, että hän oli tehnyt mitä suinkin voi kasvattityttönsä hyväksi.
Liisaa rupesi peloittamaan. »Tuira!» lausui Latun emäntä kovalla äänellä ja puisti olkapäistä Tuiraa. Häntä sai toinnutella pitkään, ennenkuin hän nousi. Katsomatta ympärilleen lähti hän huoneesta ja sanaa puhumatta erosi kadulla Latun emännästä ja Liisasta astuen tietään allapäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät