Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Heikki kiintyi Liisaan yhä enemmän, ja vähitellen alkoi Liisakin tottua uuteen kotiinsa. Kaikki koettivat hyväillä Liisaa yhtä hellästi kuin Heikkiäkin. Ja niinpä oli nyt Vuorelassa kaksi lapsukaista. He kasvoivat vierekkäin kuin kaksi kukkasta, jotka tuuli on toisiinsa kietonut.
Ja sinä ymmärrät kyllä kaikki, lisäsi Irene painokkaasti. Myöskin minun ymmärrykseni lahjat ovat puutteelliset, hymyili Johannes. Ei naisiin nähden, epäsi ranskalainen. Pyydän onnitella makuanne. Tuo oli edellisen keskustelun jälkeen jonkun verran kaksimielinen kohteliaisuus, sillä se voi tähdätä yhtä paljon Liisaan kuin Ireneen. Johannes huomasi sen ja teki pienen kädenliikkeen kohti vaimoaan.
Mutta ei se siitä parantunut: Olli oli korvia myöten rakastunut Liisaan ja Liisa rakasti Ollia sydämmen pohjasta. Ja rakkaus on sokea. Olli ja Liisa kuulutettiin laillisesti avioon ja vihittiin kohta. Olin minäkin häissä, ja hauskaa siellä olikin.
Hän kääntyi sentähden selin Liisaan ja mykistyi kokonaan. Mutta hänen aivonsa kiehuivat ja kihisivät. Että Liisa ilkesi! Että Liisa kehtasi! Että Liisa suorastaan viitsi pilata tämän onnellisen hetken häneltä! Häneltä ja itseltään. Olihan se rikos! Olihan se kaksinkertainen rikos. Rikos heidän kahden rakkauttaan ja siis kaikkein pyhintä vastaan maailmassa! Eikö Liisa siis pelännyt ollenkaan?
Mutta Liisaan eivät nyt Matin pistopuheet pystyneet. Ei vielä ... vaan kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta mikään! Minnekkä sitä sitten semmoisella kiireellä mennään? Lapinlahden kirkolle rautatietä katsomaan! Mitä rautatietä? No, Herra Jumala, sitä rautatietä, joka siellä on! Sitä olematonta rautatietä? Olematonta?
Pari tuntia piippu suussa ääneti istuttuansa ja aina varkain Anna Liisaan katsahtaa muljautettuansa alkoi hänessä sisu pehmetä, kun Anna Liisa näytti rukkinsa ääressä surulliselta. Hän syleksi, miettien, ja jo tokaisi hän murahtaen: »Löysihän se Jussi Vatanen porsaan sieltä Joilta.» Anna Liisa riemastui. Hän keskeytti oitis kehruunsa ja huudahti: »
Maija Liisa yritti puhua ja puolustaa itseänsä, vaan Elina jatkoi: »En, en minä huoli kuulla mitään! Joll'ette olisi niin vanha ja joll'ette olisi auttanut äitiäni minun hoitelemisessani, niin enpä toden totta koskaan antaisi teille anteeksi.» Hän kääntyi selin Maija Liisaan ja siirtyi pois lehtipuiden taa. Samassa kuului lasten iloisia ääniä ja he kaikki juoksivat hänen ympärilleen.
Emäntä pistelee, ettei minusta näe ... ryypätään, isäntä, niin emäntä näkee... Matti ei koskenut tarjottuun pulloon. Eikö isäntä tohdi emännältään ryypätä? Mutta nyt Matti ryyppäsi, ryyppäsi vähän. Ei tohdi isäntä ryypätä aikamiehen ryyppyä. Matti ryyppäsi pitemmän ryypyn ... ryypätessään katseli kuitenkin pitkin putelin kuvetta Liisaan.
Minä tiedän, vastasi Muttila. Johannes katsoi Liisaan synkkämielisesti. Tuo nainen nauroi, tuo nainen teki ilmeistä pilkkaa heistä molemmista. Oliko hänellä siihenkin varaa? Luottiko hän niin lujasti valtaansa sitten? Sepä perhana! Johanneksen suhteen hän ainakin erehtyisi. Miksi et ole käynyt sitten katsomassa? hän virkahti harvakseen. Kun kerran olet minusta niin huvitettu.
»Kenenkäs lapsia sinä olet?» kysyi lempeä-ääninen rovasti. »Viion. Elsa Viio minä olen.» »Vai niin, vai niin», lausuili rovasti mennen toiseen huoneeseen. Elsa nauroi Liisaan kääntyen: »Vanha känttyräpä se on jo tuo rovasti.» Liisa oli vakava ja paheksuvan näköinen ja se kiihdytti Elsaa. »Kun sinua hävettää, niin mitä lähdit!
Päivän Sana
Muut Etsivät