Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Käytä viekkautta tai ankaruutta, minusta yhden tekevä, kunhan toimemme vaan saadaan onnistumaan. Vouti. Mikä minusta tulee, jos talonpojat vapaiksi pääsevät? Ei! Se ei saa tapahtua! Kaikki voimani panen alttiiksi sitä estääkseni... Ja nyt heti ryhdyn Liisaan ankarammin kiinni. Kohta olet sinä, pikku lintunen, vallassani. *Audotja.* Audotja. Vai sellaiset tuumat teillä on!
Mennessään hän katsoa vilkaisi Anna Liisaan, joka silmät punaisina istui karsinanurkassa ja, joutilaisuuden pelossa, sutusteli jotain vaatetta käsissään. Muutaman neljännestunnin kuluttua tuli Malinen tupaan takaisin ja sanoi: Itkullako sinä aiot ruveta aikaasi viettämään ja olemaan siinä ihmisillä kometiijana. Mene kamariin, eläkä liiku sieltä.
Liisa puhalsi vähän tuoreisiin halkoihin, jotka eivät tahtoneet syttyä, ja sanoi sitä tehdessään: "Eihän vieras koskaan ole kuin oma." Kun halot samassa syttyivät ja kirkas liekki vilkkaasti kiilteli mustalla takalla, jatkoi kaunis tyttö puhettansa ilosilmin: "Kyllä emäntää tarvitaan, niin arvelevat kai nuo rikkaat talontyttäretkin kirkonkylässä!" Lauri loi silmänsä Liisaan.
Tällä kertaa oli loukkaus sitäpaitsi kohdistunut Liisaan, hänen kasvinsisareensa, joka ei ollut omasta tahdostaan tullut hänen taloonsa ja jota hänen velvollisuutensa olisi ollut sitä enemmän suojata kaikilta halventavilta sanaheitoilta. Mutta eihän se tapahtunut ensi kertaa. Liisa oli tottunut niihin eikä näyttänyt tästäkään sen enempää välittävän.
Kisälli olen ja kesällä kulen ... kik kik kakkak kek! ... ryypätään... Vieläkö tuota ryyppäisi? Matti ryyppäsi, mutta ei uskaltanut katsoa Liisaan. Suutarin vai räätälinkö kisälli? Uurmaakarin ... eikö olisi isännällä kelloa, niin korjattaisiin! Sitä ei ollut Matti kuulevinaan ... katseli ulos ikkunasta ja sanoi menevän kiivakasti. Matin silmissä näyttikin, että vauhti yhä lisääntyi.
Hän olisi antanut mitä hyvänsä yhdestä ainoasta ystävällisestä sanasta, jonka hän olisi saanut huuliltaan! Mutta hän ei voinut. Oli kuin olisi ollut salpa hänen suunsa edessä ja samoin kaikkien hänen sympaattisten mielen-ilmaustensa tiellä. Sitä enemmän kohdistui hänen suuttumuksensa Liisaan, joka juuri nyt vetosi niihin ja tahtoi ikäänkuin väkipakolla ne esille manata. Toisti, toisti!
Tällä välin olin minä pastorin nuorempaan tyttäreen, Leena Liisaan, rakastunut, mutta kuin se nuori pappi tuli, tahtoi hän minulta etu-oikeuden pois-riistää, ja oli tästä rupeemaisillansa paha riita ylösnousta.
Mutta isäntä seisoi ylevänä ja vakavana keskellä lattiaa ja katseli vain Liisaan, käskien häntä tulemaan kanssansa sisähuoneeseen. Lauri sytytti päreen ja läksi edeltä. Liisa seurasi häntä sykkivin sydämin. Mitähän isännän lienee hänelle sanomista? Kaikki väki istui ääneti tuvassa, kummastuneena ja uteliaana.
»Tule tyliin, tule tyliin...» Yrjö katsoi pitkään ja parahti huutamaan. Hän huusi niin, että vihloi korvia, ja hän puristausi kiinni Liisaan, joka otti pojan syliinsä ja syrjäytyi. »Kotiin, kotiin, kotiin, kotiin!» huusi Yrjö, puristi kaulasta Liisaa kuin suoni olisi käsiä vetänyt ja painoi päätään olkapäähän.
Jos joku oli rohjennut sen tehdä, oli hän armotta ajettu tyhjänä pois kotoa, ja isän ja äidin sydän, rakastawien rakkaus ja sydänten asia ei semmoisessa tapauksessa tullut koskaan kysymykseen. Tuommoisen aateli=ylpeyden tunsi Heikki wanhemmissaankin ja sitä pelkäsi hän. Hän oli sydämestään rakastunut sotamiehen tyttäreen, Kuulan Liisaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät