United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Katsokaas, Maija Liisa!» sanoi Elina, näyttäen kädessään tuoppia. »Tunnetteko meidän häätuoppiamme? Meillä, siellä kotona on käyty ryöstelemässä, niinkuin muuallakin.» Kuoleman kauhu valtasi Maija Liisan, kun hän ajatteli kaikkia vaaroja, jotka olivat olleet niin lähellä heitä; sentähden hän nyt sydämensä pohjasta sanoi: »Jumala olkoon kiitetty, että pääsimme sieltä hengissä!»
Liisan silmät täyttyivät kyynelistä: Rakas Frans, ajattele lastamme, se tekisi hänet onnelliseksi. Liisa, älä kiusaa minua, se olisi liian suuri onni... Minä luulen Jumalan tahtovan niin sanoi Liisa hiljaa.
Mutta hänpä ei ollutkaan, kuten useimmat nuoret tytöt, uneksinut mitään ihannemiestä, ihanneolentoa, joka olisi työntänyt syrjään tohtori Gallen jokapäiväisen olemuksen. Kukaties ajatteli Liisa myöskin nuorison tavallisella luottavaisuudella, että uudet olot aina olisivat vanhoja paremmat, että hänen salattu kauneuden ikävöimisensä uusissa oloissa vihdoinkin toteutuisi.
Hän, joka ei tahtonut nähdä ketään muuta naista, ei kuulla ketään muuta naista kuin Liisaa ja oli tehnyt tämänkin ehdotuksen varieteehen menemisestä ainoastaan Liisaa huvittaakseen, kun tämä joskus puolipiloillaan oli väittänyt sellaisesta pitävänsä ja ikävystyvänsä tässä heidän ainaisessa erakkoisuudessaan! Johannes tunsi, että Liisa jollakin muotoa oli tahtonut häntä alentaa.
Liisa huusi Lotan luokseen: Sinä voit nyt mennä kotiisi ja olla siellä yötä, koska äitisi on sairaana, sanoi hän; tohtori tulee myöhään takaisin ja minä voin kyllä asettaa hänelle iltasen. Lotta oli kovin tyytyväinen: hänen emäntänsä oli aina niin hyvä ja ajatteleva. Liisa ojensi hänelle kätensä hyvästiksi ja sanoi: Tervehdä äitiäsi ja sano, että minä olen ollut aina sinuun tyytyväinen.
Hiekka narisi pyöräin alla, ja Lotta ja Liisa, jotka olivat aivan paksulti hiessä, astuskelivat tyynesti ja hiljakseen askel askeleelta ja nyökäyttivät päätään, hännillään hosuen pois vihaisia kärpäsiä. Juhani istui läiskäyttäen niitä silloin tällöin laimeasti ruoskallaan, ja ukko Witt ähkyi silloin tällöin: »puh, puh!» kunnes piippu vihdoin putosi hänen suustaan ja hän vaipui uneen.
Liisa ei kestänyt Ollin katsetta, vaan käänsi kasvonsa pois, ja rupesi itkemään.
Maija Liisa hymyili. »Surutonna kuuntelee nuori isien vaivoja, ja lasten kyyneleet ovat vain hymyä kokeneen miehen ilon rinnalla.»
LIISA. Kustaalla varmaan on tärkeä asia puhuttavana teille. VOITTO. Ei suinkaan. Vaan minulla olisi teille jotain sanottavaa. Minnekkäs tuo puheemme pysähtyikään? Tuo ilkiö sekoitti kaikki ajatukseni. LIISA. Te lupasitte tulla opettajaksi. VOITTO. Ei siinä kaikki. Minä tahdoin myös sanoa teille että että te olette minulle erinomaisesti mieluinen, että minä teitä sydämestäni rakastan.
Heillä on muuta tekemistä. Etkö usko tästä vielä tulevan jälkiseurauksia? Liisan tahtomatta sai hänen äänensä hiukan ivallisen, ärsyttävän kaiun, joka yhtä vaistomaisesti vaikutti Johanneksen itsetuntoa herättävästi. Seurauksia? hän kysyi taistovalmiina. Mitä seurauksia? Ikäviä, hymyili Liisa. Sinulle? Oh, minä pääsen tästä jollakin pistosanalla. Pahempi on sinun laitasi. Minun? Sinä olet hassu!