Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Valkoinen liina pantiin pöydälle ja talon pulska, verevä tytär kantoi ruokia heidän eteensä. Kumman suuria palasia leipää, kalaa ja lihaa. Voita niin, että varmaan olisi kymmenelle hengelle riittänyt. Lopuksi kuumia perunoita ja nuorta maitoa. Nuo suuret ja paksut palaset Almaa huvittivat. Hän väitti ettei hän osaisi niitä syödä.
LIINA. Mitä hävytöntä ilvettä on tämä? ANTON. Se oli vähän rakkauden pöllytystä. Te olette minun pettänyt, ilkeästi pettänyt! ANTON. Jumal' avita, minä kuulin ja näin! Hän tunnusti juuri tässä taivaan korkeudelle rakkautensa sinuun, mutta hän sen manasi rinnastansa ulos tuulien haltuun, tuomiten sinun kylmyyttäs; sillä kylmyyden naamarin alla te kätkitte yhä suloisen helteenne molemmat.
Oi, sellaisia romantillisia ajatuksia! sanoi isä; sinä kyllä tulet iloiseksi taasen ja tahdot tulla meidän luoksemme. Liina pudisti päätänsä. Mutta jollei niin tapahtuisi, isä, sanoi hän, jos minä olisin onnellinen täällä? Sitten saatan minä ajatella asiaa. Ole nyt tyven, tyttöseni, ole tyven ja tule iloiseksi.
Ja eihän milloinkaan mene muistostani tämä aamu, jona astelin kotoni pihoilla viimeisen kerran. Kohta olen teistä kaukana ja kaukana synnyinmaasta. LIINA. Mutta metsähaltiamme viipyy, tuo arvokas enoni. LEO. Ja tahtoisinpa puristaa kerran vielä hänen kättänsä, koska heitän nämät metsät ja vuoret; siellähän ennen, veljinä kamppaellen, ajelimme Tapiolan karjaa.
Kun oltiin menossa tapulin holvin alaitse kirkkomaalle, keksi neiti Liina, että mentäisiin ylös katsomaan näköalaa ja kelloja. Elli vähän esteli, mutta kun Olavi kehoitti tulemaan, niin tuli hän heti. Rappuset olivat pimeät ja kahden puolen niitä ammotti syviä, mustia kuiluja. Mutta ylhäällä löi vastaan heleä valo, niin että silmiä huikaisi.
Ah, tietäkää, että minä olen kärsinyt paljon Helmerin tähden; sillä Ilse täti ja setäkin tuolla alaalla arvostelivat sen olevan liika halpaa rikkaalle Liina Anton'ille; ja nähkääs, minä saan kärsiä paljon, paljon, ja voin tuskin toivoa, että kuitenkin vanhempani suostuivat ehdotukseen; mutta kas, luutnantti Berndtsson "hänet taikka ei ketään" sen tähden saatan minä elää ja kuolla.
"Mitä Jumalan nimeen tahtoo hän täältä!" huusikin rouva Renner, kun Liina hänelle ilmoitti, että rouva Kornman ja hänen tyttärensä olivat tulleet. Provastiakin kummastutti tämä käynti, mutta hän ei kummastustansa näyttänyt. Hän meni kohteliaasti tulleita vastaan-ottamaan. Rouva Wappo Kornman oli noita naisia, joiden kasvoista jo osataan, ainakin alussa arvelulta, lukea mitä he oikeastaan ovat.
Hän juoksi ulos portista, poika itkien hänen jälessänsä. Ei hän olekkaan täällä! huusi kartanonhaltija, kun olivat saapuneet aidan viereen. Poika seisoi aivan epätietoisena ja pisti ruskeat rystösensä silmä-kuoppiin. Minä puin sinut oljiksi, poika, jos et saa suustasi sanoja. Missä on Ellen, mitä on tapahtunut? Liina, joka nyt myöskin oli ehtinyt paikalle, pelästyi yhtä paljon kuin Andreas parka.
Kello on yli yhden... Mutta katsos, todellakin kaunista; sinulla on makua, saat luvan vaatettaa Liinan täällä, ja tehdä hänet pieneksi damiksi, niinkuin sinä itsekin olet... Ah, siitä on tuleva varsin hauskaa. Oi, Liina osaa niin paljon enempi kuin minä, hän on oppinut niin paljon ja hän osaa niin paljon. Niin, Jumalalle kiitos siitä ... sillä siitä, joka ei mitään osaa, tulee köyhä aikoinaan.
OTHELLO. Tuo liina! DESDEMONA. Puhutaan nyt Cassiosta. OTHELLO. Tuo liina! DESDEMONA. Miehestä, jok' ystävyytees On kaiken onnens' aina perustanut Ja kanssas kaikki vaarat kärsinyt. OTHELLO. Tuo liina! DESDEMONA. Kuules, nyt sä vääräss' olet. OTHELLO. Pois! EMILIA. Eikö tuo mies ole luulevainen? DESDEMONA. Tuot' en ma koskaan ennen ole nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät