Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
MARIA. Totta puhuen, herra Topias, teidän pitää tulla varhemmin kotiin iltaisin; sisarenne tytär, armollinen neiti, panee pahakseen noita sopimattomia aikojanne. HERRA TOPIAS. Pankoon hän, mitä panee. MARIA. Niin, mutta teille olisi omansa säädyllisempi elämäntapa. HERRA TOPIAS. Omansako? Minä olen omani ja omissani liikun.
Kun toinen haamuista näin haastoi, toinen niin ääneen itki, että sääli syvä minulta tajun vei, kuin kuolla olin, ja kaaduin niin kuin kuollut ruumis kaatuu. Kuudes laulu Kun toipui mieleni, mi mennyt lukkoon ol' langon, kälyn onnettuuden vuoksi, niin että sääli, murhe huumas minut, näin uudet vaivatut ja uudet vaivat: kuhunka liikun, kunne käännyn, kunne ma katsonkin, nään kauhut kaikkialta.
Ilpo, joka oli ollut porstuassa väittelyä kuulemassa, jouduttautui kertomaan kuulemiaan: Suorat sanoi sanat Panu ... voi miestä sitä, mitenkä hyvästi sanoi. Mitenkä sanoi? Näin sanoi: »Liikun väellä Väinämöisen, väellä kaiken kaikkivallan». Mainiostipa sanoi! Panu hymyili tyytyväisenä edellä kulkiessaan. Honkaan taittaa päänsä semmoinen pässi ... luulin kummemmaksikin.
RODRIGO. Arvoisa Brabantio, Suorassa, puhtaass' aikehessa liikun. JAGO. Tuhat tulimmaista! Te, herra, olette niitä, jotka eivät Jumalata tahdo palvella, vaikka perkele käskis.
Deoletus voiton sait! *Deoletus*. Pahin jälellä on kait. Juva, lumen! Voco vos, Terra, ignis, aër, unda! O profunda Aura vitae, juva nos! Olen reipas, huoleton, Minä laulan, lennän, liikun, Puiden oksilla mä kiikun! Taivas, mitäs tämä on? Olen maassa siivetönnä, Lentämähän kyvytönnä! *Deoletus*.
Hämmästyttäen teitä ennen kun olette ehtinyt . Kuinka niin? Onko teistä sopimatonta, että täällä kotona liikun aamupuvussa? *Kroll*. Hyvänen aika! Enhän minä ollenkaan tiedä, mikä on tullut tavaksi Rosmersholmassa. *Rosmer*. Mutta Kroll, olethan sinä ihan suunniltasi tänään! *Rebekka*. Sulkeun suosioonne, herra rehtori. *Rosmer*. Niin, ystäväni, istukaamme tähän hauskasti puhelemaan.
Siksi minä en koskaan mene naimisiin enkä aiokaan mitään pysyvämpää suhdetta perustaa. Kuinka sinä siis järjestät asiasi? hymyili Johannes. Kadulta? Päinvastoin, virkahti Muttila itsetyytyväisenä. Täällä ulkomailla täytyy tosin tyytyä siihen, mitä saa. Mutta en toki kadulta milloinkaan. Ja kotimaassa? kysyi Johannes huvitettuna. Siellä liikun minä ainoastaan parhaissa seurapiireissä.
Kun vertaan sitä, mitä silloin mielessäni kuvittelin, siihen »meidän pieniin olosuhteisiin nähden kylläkin hyvään todellisuuteen», jossa minä nyt elän ja liikun, niin tuntuu kuin kuvitelmieni muodostama tuulentupa, korkea kuin Snæhætten, kaatuisi ylitseni.
"Sen johdosta, mitä olen kuullut minun korvani ovat aina auki; minun ei käy niitä voimia säästäminen, joita minulla on on minulla syytä luulla, että he ovat lähteneet ulkomaille. Mutta, jos he koskaan palajavat, jos koskaan jompikumpi heistä palajaa minun eläessäni, on luultava, että minä, joka aina liikun siellä täällä, pikemmin, kuin kukaan muu, kuulen siitä.
Tyvennyydessä täss' armaansa muisteli armas, Virkkoi: Todistajaks' rupee mulle sa kiv'! Vaan älä ylpisty, sull' toveria on monta: Joka paadelle, näät, kedon, mi ruokkivi mua, Joka puullekin myös tään metsän, jossa ma liikun, Huudan ma iloisena: Onneni muistona oo!
Päivän Sana
Muut Etsivät