Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Sitäpaitsi pidän orvokkien lemusta ja mukavista tricliniumeista. Pidän myöskin jumalistamme ... kielellisinä kuvina ... ja Akaiasta, jonne pian lähden lihavan, hoikkasäärisen, verrattoman jumalallisen Caesarimme, Augustuksemme, Periodoniceksemme ... Herkuleksemme ja Neromme kanssa!..."
Kálmán hoiperteli säikähtyneenä seinää vastaan ja kadotti niin kaiken mielenmalttinsa, että hän ensin kompastui kolmen tuolin ylitse, istahti sitte erään lihavan rouvan syliin ja, siitäkin pois karkoitettuna, aukasi ison kaapin oven, mennäksensä sen lävitse ulos huoneesta; kun hän vihdoin oli päässyt ulos pihalle, puhutteli hän vastaansa tulevaa lapsentyttöä rouva tädikseen ja pyysi häntä antamaan itselleen lasin vettä, sillä hänen oli vilu.
"Meillä onkin nyt parempi elämä, kuin koskaan ennen", säesti vainio. "Jopahan nyt kumma ja sitähän tässä juuri itsekseni ihmettelen, kun olette niin lihavan ja vöyreen näköisiä. Mutta tahtoisinpa tietää, mistä teille nuot hyvät päivät näinä hirmuisina aikoina ovat tulleet", utelin yhä. "Se on pian selitetty.
Rivin päästä hän sen vihdoin löysi lihavan, punaisen naaman ja hätäräiset, vilkkuvat silmät. »Kyllä vaan, kyllä tunnen!» kiiluva silmä iskee tutunomaisesti. »Nuoria tyttöjä, hienoja tyttöjä, eikä rahalla väliä niinkö?» »Niin.» »Herra on hyvä ja istuu!» Katu jyrisee. Niinkuin hän olisi saanut hyvinansaitun hyvityksen. Portista pihalle. Ajuri nousee, Olavi nousee.
Sen sanottuaan nosti hän lihavan, punaisten karvojen peittämän kätensä korkeaa, kultaista haarakynttiläjalkaa kohti, joka oli ryöstetty Delphosta, polttaakseen runonsa. Mutta Petronius koppasi hänen kädestään paperin ennenkuin tuli oli ehtinyt tarttua siihen. "Ei, ei," virkkoi hän, "nämäkin, vaikka onnistumattomat, kuuluvat ihmiskunnalle. Anna ne minulle."
Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole vaimojen vasikka enkä härkä hännällinen juomahan jokivesiä, lampivettä lakkimahan." Itse loihe loitsimahan, laikahtihe laulamahan. Lauloi sonnin lattialle, härän suuren, kultasarven: sepä lammin laikkaeli, joi jokosen onneksensa. Pohjolainen, pitkä poika, suen suustansa sukesi; senpä lauloi lattialle surmaksi lihavan sonnin.
Sallikaa minun määrätä kortti, sanoi Herman, kurottaen kättään lihavan herran takaa, joka siinä punkteerasi. Tshekalinski hymyili ja kumarsi ääneti, nöyrän suostumuksen merkiksi. Narumov, nauraen, toivotti Hermanille onnea pitkän paaston lopuksi ja hyväksi aluksi. Valmis! sanoi Herman, kirjoitettuaan liidulla panoksen kortilleen.
SIMEONI. Niin, niin, mutta mihin keinoon käymme, koska nälkä oikein rupeaa naukuilemaan tuossa mahassa? JUHANI. Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sieltä ampuu se pian tuohon pamppailevaan sydämeen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan, ja silloin lannistuu uhkea mies. Kova, kova on nyt miehen päivä. Mihin keinoon käymme? kysyn minäkin.
Sitten hän heräsi, mutta kovin väsyneenä, riutuneena, ja kuitenkin oli tämän heräämisen tunne suloinen. Hän oli hyvin, hyvin heikko. Hän aukaisi silmänsä eikä hämmästynyt lainkaan nähdessään rakkaan äitinsä istuvan hänen huoneessaan erään lihavan herran kanssa, jota hän ei ollenkaan tuntenut. Hän ei tietänyt omaa ikäänsäkään ja uskotteli vielä olevansa pikku tyttö.
Ja meidän pitää voittaa, luottakaa vaan minuun! RUOTSILA. Ja jos emme voita, niin alamme riidan uudestaan! VINGLER. Se ei ole tarpeen, me emme voi tapata! RUOTSILA. Hyvä, herra herrassyörinki hyvä. Lihavan sian lähetän teille vielä päälle päätteeksi, kuin tuomion kerran saan käsiini. VINGLER. Se ilahuttaa minua jo edeltä-käsin, ja hyvälle se tulee minusta maistumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät