Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Melkein häntä vähän säälitti, kun näki, missä tuskassa kavaljeerinsa oli puheenaineesta. Näin hän alkoi. Rykäisi ensin; sitten: »Täällä on paljon väkeä tänään.» »On.» »Ja kovasti kuuma.» »Niin.» »Mutta ulkona onkin niin leuto ilma nyt.» »On.» Pieni pysähdys; poika parka väänteli ja käänteli ruumistaan; tempoili viatonta hansikastaan, hikoili ja puhkaili.
Ilma oli tänä iltana leuto ja suvinen, taivaalla raskaita pilviä ja tuuli idästä, josta se toi mukanaan Kymin virran kohinaa sen syvästä uomasta, metsän huountaa suoraan vastaiselta rannalta ja yht'äkkiä silloin tällöin katkonaisen torventoitahduksen.
Päivä oli poutainen ja ilma leuto; ei yhtään pilveä noussut pimittämään Kaarle-kuninkaan metsästystä. Koko tuo loistava seurue lähti ratsastaen, mikä kävellen, mikä ajaen Saltvikin rajametsiin päin.
Pitäs hiukan uinahtaa, Ett'ei kirkoss' uni saa Silmiäni kiini painaa; Siispä riennän tupaseen, Tuohon hauskaan, hupaseen, Unetar, oi lepo lainaa! Sanaisia jäähyväisiksi. Kevät armas, leuto, lämmin Meitä taaskin tervehtää, Tuuli henkii hempeämmin, Järven aalto kimmeltää. Milloin kuvaupi saari Lahden pintaan tyynehen, Milloin taasen taivaankaari Jännittyypi pilvehen.
Tuuli oli leuto, tähdet tuikkivat, korkea heinäkuorma hoippui heidän edellään, ja nuo neljä laahustelevaa hevosta nostivat tieltä pölyä. Sitten ne ilman ajurin kehoitusta kääntyivät oikealle. Théodore suuteli Félicitétä vielä kerran ja katosi hämyyn. Seuraavalla viikolla suostui tyttö tulemaan Théodoren ehdoittamaan kohtaukseen.
Tammikuu muuttui maaliskuuksi puolen tunnin kuluessa, lumi vettyi, väheni, ja toisen puolen tunnin kuluttua oli kesä ja vihreät lehdot ja kukkivat niityt ja leuto ja lämmin ja kuului jostakin viikatteen hionnan helinä. Ahornspitze eli Ahorninhuippu on liki kolmetuhatta metriä merenpintaa ylempänä oleva yksinäinen huippu lähellä Mayrhofenia.
Se olisi vaan ollut ihan uuden uutukainen kone, sellainen laitos, millä talven paukkuvat pakkaset ja kesän paahtavat helteet olisi sotkettu ja vatkattu yhteen, niin sekaisin hierottu, että koko vuoden ajaksi olisi saatu samallainen sää, yhtä tasainen leuto ilma. Silloin olisi maamiehenkin elää kelvannut!
Lauloipa' mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultainen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Iäks taivas ei maillahan mahdu.
Se kaiketi oli sitä, kun hän niin ikävöi Hämettä, eivätkä muut ikävöineet päätteli hän. Kaikkien heidän keskellään liikkui vanha emäntä kuin leuto syyspäivä, joka yhä paksunevan pilvikerroksen läpi kuitenkin koettaa aurinkoisesti hymyillä. Niin kuluivat päivät raskaina ja harmaina yhteisessä äänettömyydessä, jota ei kukaan uskaltanut rikkoa.
Sitten mies puhui, hänkin kuiskaten, ja nainen käänsi hetkeksi kasvonsa pois sitten hän ojensi kätensä ja laulaja suuteli sitä. Näitä kahta olisi tällä hetkellä voinut luulla rakastavaisiksi; ja leuto ilta, kukkaisten tuoksu, hiljaisuus ja yksinäisyys, tähdet ja kuunvalo, kaikki mikä heitä ympäröi hengitti rakkauden ilmaa. Mies nousi nyt ja nojasi balkongin yli, käsi poskella ja katseli jokeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät