Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mutta yhtä kaikki sattui niin onnellisesti, että juuri äsken sain aika hyvän palkkion erään kaupan välittämisestä, ja nyt me olemme niin sanomattoman varakkaita, Lettaseni!» Hän tarttui vaimonsa käsiin koettaen painaa hänet alas. »Talonkauppako se oli?» »Tai mies, joka tahtoi saada haasteen itselleen tai tulla tuomituksi tai jotakin sellaista niinkö, Letta?»
»Tässä hän nyt on, Letta», kuului Jakobin ääni ovelta, ja sisään astui, kasvoissaan vielä äskeinen iloisuus, tummaihoinen, jotenkin pitkä, kapea herrasmies. Aletten huomio kiintyi heti ruskeihin, veitikkamaisesti tutkiviin silmiin; hänen nauraessaan loistivat hampaat valkoisina lyhyen, mustan parran alta.
Eiköhän sentään?» hän taputteli Lettaa »eikö sinusta sentään vaimo ja kahden lapsen äiti saisi olla vähäisen järkevämpi?» »Sinä tapaat niin paljon ihmisiä pitkin päivää, Jakob, mutta minä käyskentelen täällä ihan yksikseni», hän valitteli. »Letta rakas, jospa tietäisit, miten mielelläni minä jättäisin ne kaikki sinulle!» ... »Ja kun sinä sitten vielä menet pois tai istut hajamielisenä.»
Mutta pian saa hän siitä kyllänsä, sillä R. huutaa hojottaa vastaan: "Vai sinä se oletkin! Eikö sinua p lettä ole vielä hirtetty?" Olkoon mainittu, etteivät he olleet persoonallisia tuttuja, joten Rissasella ei voinut olla edes mitään henkilökohtaista vihaa H:ta vastaan. Tämän onnettoman "tutustumisen" jälkeen tuotti Rissanen H:lle alituista harmia.
»Saat valmistautua ottamaan vastaan päivällisvieraan, Letta» ilmoitti Jakob astuessaan sisään. »Olen kutsunut Ole Elgesäterin päivälliselle mahtava metsänomistaja, näetkö... Hän kävi aamupäivällä konttorissa asioilla ja meni nyt vain pistäytymään kaupungilla. Olin ottaa hänet tänne juomaan lasin viiniä.» »Mutta Jakob!
Ja tuollaiset pitkät ... hm ... kirjeet ... täytyy olla erityisellä tuulella niitä kuunnellakseen, näetkö... Jätä se nyt tänä iltana, Letta; voimmehan me lukea sen joskus toiste.» Alette nousi hiukan hitaasti ja seisoi hetkisen katselemassa uuninsuussa leikkiviä liekkejä, miettien mitä hän nyt tekisi; otti sitten vähän epäröiden virkkauksen, mutta laski sen kohta taas käsistään.
Vanhan filosofin he olivat hänestä saaneet, väitti Jakob... »katso vain tuota kaarevaa otsaa, Alette! ja tuota viisasta, kokeneen piirrettä suupielissä; hän ei tiedä, kannattaako tässä marista... Ei rahtuakaan pojanrakkautta minua kohtaan, sinua vain tavoittelee, Letta. Omaa tahtoa näkyy olevan katso vaan, miten hän vastustaa käsivarsillaan. Sinun luoksesi hän tahtoo.»
Päivällispöydässä Jakob oli hyvin huomaavainen ojentaen ystävälleen liemilautasen, jonka rouva oli täyttänyt, ja koetti lakkaamatta saada vaimonsa mukaan keskusteluun. Hän kyseli ja jutteli hänen kanssaan paistista, kun se tuotiin pöytään, ja kiinnitti huomionsa siihen, miten Letta sitä leikkasi Jakob, joka ei koskaan ajatellut, mitä hän söi.
Ja miten olikaan, Tobias otti Jakobia käsivarresta ja kuljetti hänet mukanaan. »Pois ovat menneet, pois ovat menneet, pois, pois» Letta sitten hyräili astellessaan tahdissa...
Silloin hän ymmärtää että se oli tuo hänen vanha kiusanhenkensä, joka oli taasen asettunut hänen tielleen. »Senkin rietta!» Hänen tekisi mieli repiä se juurineen ylös. »Mitä p lettä Heikkilän asiat minua liikuttavat hävitettäköön, se on oikein, minulla on asiaa kuopille!» Ja hän lähtee uhman terästämänä päämääräänsä kohti... »Mutta missä ne nyt ovatkaan kuopat?»
Päivän Sana
Muut Etsivät