Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Saatpa nähdä, kyllä minä saan hänet nukkumaan.» Näytti siltä, kuin poika olisi hätkähtänyt tuota outoa leposijaa. Hän vaikeni melkein paikalla, sulki silmänsä ja näytti todellakin nukkuvan. Mutta kun oli koetettava saada hänet kehtoon, päästi hän yht'äkkiä uuden voimakkaan parahduksen. »Ei sinun kannata koettaa, Jakob»; Alette kohottautui vuoteesta. »Nuku sinä vain, Letta!
Jos tietäisit, miten pidän tätä kodistani, tästä huoneesta, vaimostani... »Kun lisää tulee vähän pippuria ja suolaa; niin, puhu suoraan vaan!» »Mutta sinähän olet kaiken tämän sieluna, niin raikkaana kuin tänään tulit. Epäiletkö, Letta?» »En, Jakob, en minä epäile.» »No niin katso minuun sitten.» »En minä epäile, kuulethan sen. Uskon kyllä, että sinä pidät minusta.»
Ja Letta, ethän sinä nyt niin huikean hullu ole, että todellakin luulet minun pitävän kenestäkään ihmisestä edes lähimainkaan niinkuin sinusta... Tämä on niin kaunis, Alette»... Letta makasi yhä hänestä pois kääntyneenä, käsivarsi, johon Jakob oli tarttunut, selän takana. »Sinähän ymmärrät, etten salli kenenkään olla sinulle epäkohtelias.
Näkihän Jakob, että Letta oli käynyt vähän laihaksi, pikku raukka, nenä teräväksi ja silmien alus tummaksi mutta niin sanomattoman kaunis hän oli ... nytkin, kun hän katsahti ylös ja loi häneen moittivan katseen »Letta, rakkaani, et saa tästä nyt pahastua et millään ehdolla, se olisi sinulle vahingollista, tiedäthän sen! Komea, arvossa pidetty suurtalollinen, näetkö»...
»Ymmärsit kai oikein hänen sukkeluutensa, Letta?» kysyi Jakob sisään tullessaan. »Että saatotkin minua noin kiusata, Jakob» Letta valitti itku kurkussa. »Mitä nyt siitä välität, Letta! Sinullahan oli vallan erinomainen päivällinen», hän lohdutteli, »olet sentään reipas emäntä, sen minä sanon!» Letan huulet vähän vavahtelivat.
»Sanohan vain, Letta, vieläkö olet minulle vihainen... Etkö ollenkaan? Voitko katsoa minua suoraan silmiin? Et vähääkään, et rahtustakaan? En tiedä, mikä sinussa oikein on, mutta olet vielä kauniimpi nyt kuin lähtiessäni, ryhdissäsi on jotakin, pääsi ja yläruumiisi asennossa» Letta katsahti häneen välähdys uteliaisuutta ilmeessään »kun sinä noin kiirehdit pois etkä tahdo kuulla.»
Jakob liikkui niin varovan äänettömästi kuin mahdollista, varpaillaan, ettei pienokainen kehdossa heräisi. Alette oli nukkuvinaan, seurasi vain yölampun hänestä luomaa varjoa. Jakob kumartui varovasti vuoteen yli. »Nukutko, Letta?» hän kysyi. Kun ei vastausta tullut, alkoi hän hiljaa viheltää, mutta vaikeni heti.
Iltapäivällä, kun Letta vihdoinkin oli päässyt rauhaan ja istui kutomassa villahametta pikku tytölle, tuli Jakob konttorista. »Minä olen varmaan kohtuuton», hän puhui tullen Letan luo; »en ole välittänyt siitä, miten laitasi on. Luulen todella, että miehet ovat heittiöitä.» »Niinkö sinä nyt arvelet», sanoi Letta ilostuen.
Alette katseli häntä yhä kiihtyvällä mielenliikutuksella; kasvoissa kuvastui ukkospilvi, joka vain odotti hänen tuloaan purkautuakseen kyyneliin. »Rakas, rakas Lettaseni, mikä sinun nyt on?» Hän sulki hänet syliinsä ja aikoi häntä suudella. Mutta Letta vain tunki päänsä hänen rintaansa vasten välttääkseen sitä. »Letta, oma kultaseni ... puhu toki! Onko sinulle tehty pahaa?
Jakob ojensi hänelle luottavaisesti oksan, ja samassa se hävisi kaivoon. Sitten hän katsoi miestään suoraan silmiin ylpeän voitokkaana ja lähti hymyillen kulkemaan eteenpäin sellaisella tavalla, joka sai Jakobin kokonaan unohtamaan pajunoksan. »Miten suloista tietää, että olemme taas kahden, sinä ja minä» puheli Letta, »ettei tässä enää kukaan muu ole määräämässä kuin me kaksi!»
Päivän Sana
Muut Etsivät