Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
... »Mutta me kai voisimme ottaa hänet mukaamme, vai mitä?» arveli Letta. »Vaikka sen minä sanon, että kyllä näyttää sangen vaativaiselta, kun mies kulkee tuolla tavoin aina vain matkavaatteissa eikä ota edes vieraspukua mukaansa.» »Kun saattaa vetää viisikolmattatuhatta kruunua jokaisesta taskustaan, käyvät nuo harmaat housut aina koko lailla siedettäviksi.
Jakob tunsi koko ajan, ettei Letta kuitenkaan ollut vaipunut unen suloiseen helmaan; asiaa tarkemmin tutkiessa hän saattoi joistakin pienistä liikkeistä päästä siitä selville. Rupesi ikäänkuin käymään hänen hermoilleen; tietenkin taas jokin oikku... Mutta olkoon... Ei maksa vaivaa siihen sekaantua... Hep! Ajettiin hyvää vauhtia.
»Ja se minua nyt tässä mietityttää», sanoi Alette hiljaa; »onko elämä käyvä Elisabetille samanlaiseksi?» »En usko sinun tarvitsevan sitä surra, Letta! Näyttää siltä, kuin heidän tulisi olonsa oikein hyvä.»
Jo silloinkuin Letta soma aamupuku yllään astui sisään reippaana ja miellyttävänä, kädessä ruokaliinan peittämä muna-astia, ja kysyi, miten hän oli nukkunut, luuli Berven huomaavansa itkun jälkiä nuoren rouvan silmäluomissa. Ne tuntuivat ikäänkuin teennäisiltä, näin aikaisin aamulla; mutta lemmon suloinen tuo rouva oli ja komea ryhdiltään, jonka hän erinomaisesti osasi päästää näkyviin.
»Tule tänne vähäisen, Letta, tukassasi on jotakin hullusti.» »Ah, joutavia!» »On siinä, ihan varmasti, tuossa korvan takana, kokonainen tukku irtaantunut.» Letta koetteli umpimähkään kädellään korjatakseen sitä. »Ei, tulehan tänne... Tuossa, juuri tuossa ... minä näytän»... hän suuteli häntä korvalle. »Enkö arvannutkin.» Alette yritti lähteä.
»Mene vain, ystäväni, minä tulen kohta, olen heti lopettanut.» Letta seisoi epäröiden pöydän ääressä kynttilä kädessään. »Niin, hyvää yötä sitten! Minä varmaan jo nukun, kun sinä tulet.» Hän kumartui Jakobin puoleen ja suuteli häntä poskelle.
Hän asetti oksan polvelleen ja alkoi sitä vähän alempaa ja oikein innokkaasti koputella uudestaan kynäveitsensä varrella. »Ei, kuulehan Jakob, vieläkö aiot jatkaa... Meidänhän piti kiiruhtaa.» Heti hän olisi valmis, heti paikalla. Hän koputteli, käänteli ja väänteli. Letta voihki kärsimättömänä kerta toisensa jälkeen. »Annahan minun katsoa», yritti hän vihdoin.
Mitä etkö pitänyt hänestä ... jonkin kokkapuheen tähdenkö? Minä sanon sinulle, että tulet pitämään hänestä yhä enemmän, mitä enemmän häneen tutustut; hän on nyt kerta kaikkiaan naisseurassa vähän hermostuttava. Mutta Letta käännytkö pois minusta? Työnnätkö minut luotasi? Onko hän ... olenko minä... Mutta Letta-kulta, kuulehan toki!» »Niin, jatka vain, kuten olet tehnyt koko illan.»
Hän innostui kuvittelemaan, että he jonakin päivänä voisivat lähteä veistelemään pajupillejä; he kalastelisivat ja keittäisivät kahvia... Letta odotteli jännitettynä, että hän vihdoinkin lopettaisi; Jakob yhä vain jutteli hän näytti nauttivan ihan kaksinkertaisesti nähdessään Letan noin kärsimättömänä. Oh, nytpä kävi hullusti! Kuori halkesi päästä, juuri kuin hän oli saamaisillaan sen irti.
Jakob painoi hänen lämpimän vavahtelevan ruumiinsa rintaansa vasten... »Onko minulla sitten ketään muuta kuin sinä, Letta?» »Entä minulla, entä minulla, Jakob?» Alette painautui intohimoisesti lähemmä häntä. »Meidän täytyy pysyä yhdessä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät