Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Itse hän oli leskimies, mutta hänellä oli luonaan eräs vanhanpuoleinen naissukulainen, joka hänkin tervehti meitä ystävällisesti. Melkein heti meitä kutsuttiin ruualle ja kullekin osoitettiin paikkansa.
Ellei suuren surun masentama leskimies olisi lakkaamatta katsellut ruumista, olisi hän varmaankin ihmetellyt sitä merkillistä ilmettä, joka ilmestyi lääkärin kasvoille, kun hän oli hetken aikaa tutkinut liemen jäännöstä sekä haistellut siihen kastamansa sulan kärkeä. Ei sekään herättänyt kivalterin huomiota, että lääkäri kietoi sekä kupin että sulan huolellisesti paperikääröön.
Isän ja pojan kasvot olivat melkein yhtä kalpeat kuin kuolleen. Minä huomaan sen... Sepä tapahtui äkisti, sanoi asessori, pidellen ruumiin toista kättä ja tarkastellen hänen kasvojaan. Niin, kovin äkisti! valitti leskimies; hänen tuskansa olivat kauheat. Vai niin, vai niin, mutta, jupisi asessori, lähestyen kivalteria, milloin hän kuoli? Täsmälleen tunti sitten, vastasi kivalteri.
Hän nimittäin oli leskimies ja tunsi hyvin Kaisan, ja oli ollut asiasta jo sen verran puhettakin, että Kaisa oli käynyt Mulossa katsomassa Partasen taloa. Nyt palasi Partanen tiedustelumatkaltaan ja sattui kohtaamaan Pekka Turtiaisen, jota hän oli pyytänyt puhemieheksi, jos huomaisi kannattavan ruveta Kaisan taloa tavottelemaan. Pekka kysyi Partasen Jussilta: »Kotonako se Matikainen oli?»
Kuitenkin oli minulla jo aivan oma, mielestäni hyvin kaunis, sinikukkainen ja Venäjän karttuunista tehty koltti, joka juhlatilaisuuksissa pantiin päälleni. Arkipäivinä, kun sinikukkainen kolttini riippui vaatekaapin naulassa, kävin puettuna miten milloinkin sattui. Isäni oli leskimies ja minä hänen ainoa poikansa.
Jussila vilkasi mielihyvällä Liisuun, silitteli parempaan kuntoon noita päälaella olevia harvoja hapsiaan ja pani paitansa kaulusta suorempaan. Hän oli leskimies, ja tuo kukoistava, toimekas tyttö olisi hänen mielestään sopinut rusthollin emännäksi. Nyt hän koetti päästä puheen alkuun Liisun kanssa, mutta muori pakisi niin paljon, ett'ei ukon aikeista tahtonut mitään syntyä.
Me emme saaneet lähteä talosta ilman ruokaa ja kahvia ja näissä puuhissa satuin minä huomaamaan, että talossa oli kaksi kaunista tytärtä, jotka vielä päälle päätteeksi sanoivat itseänsä vanhoiksi piioiksi toinen, Maija, oli yhdenkolmatta, toinen, Liisa, seitsemänkolmatta vuoden vanha. Muutoin näyttivät he olevan isänsä ainoana huvituksena olihan ukko leskimies.
Kun kaksi viikkoa oli kulunut ensimmäisestä epätietoisesta kauhistuksen merkin ilmestymisestä, lepäsi Ingeborg haudassaan, ja Lukne-talossa oli pidetty hautajaiset, jotka hankkivat vainajalle maineen, joka ulottui paljoa kauemmaksi kuin hänen hiljaisen elämänsä vaikutus. Lauri oli siis nyt taas leskimies.
"Minä näen surulla, että olette murhe-vaatteissa, Sir", lausui Mrs. Steerforth. "Minä olen, onnetonta kyllä, leskimies", sanoin minä. "Te olette kovin nuori ja kuitenkin semmoisen tappion kokeneet", vastasi hän. "Minua pahoittaa kuulla sitä. Minua pahoittaa kuulla sitä. Minä toivon, että aika lohduttaa teitä". "Minä toivon, että aika", arvelin minä, katsellen häntä, "lohduttaa meitä kaikkia.
Uuteen elämään virottiin; siellä tarjoiltiin, osteltiin ja tarjouksia hylittiin. Sitte lyötiin hurjia veikkoja luotsista ja huudettiin! Kymmenen dollaria, että luotsi on nainut mies. Kaksikymmentä, että hän on leskimies. Kolmekymmentä, että hänellä on huuliparta. Viisikymmentä, että hänellä on punainen korvaparta. Kuusikymmentä, että hänellä on syylä nenällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät