Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Sarjan alottaa Yrjö Veijola, jonka ensi esiintymistä Kasimir Leino niin suurella ihastuksella tervehtii ja jonka runous romantisella legenda- ja ballaadihengellään heti saavuttaa suurta suosiota osakseen.
Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Vuonat vuoren kukkuloa, Mie kiero kivi kiveltä, Palja paasi paaterelta, Haikia havu havulta, Sukan mustan mustumatta, Kengän kannan kastumatta.
Ma luulin tuoll' alhaalla sun vielä näkeväni, ajalla aika kussa korvatahan.» Hän mulle: »Nopsaan näin mun tänne tuonut suloista tuskan mettä maistelemaan on Nellani, mi eestäin paljon itki. Hän hurskahilla huokauksillansa mun otti odotuksen rantamalta ja lunasti mun muista kiertoteistä. Sen kallihimmin Jumalalle kelpaa mun lempimäni pikku, leino leski, min yksinäisemp' on hän kainoudessaan.
"Ei haittaa, olkaa hyvä ja istukaa", vastasi Luoto ja katsoa tähysti nuorukaista. "Piru vieköön", ajatteli hän, "eikö tuokin ole ihan kosimistuumaisen näköinen." Ja niin olikin. Onni Leino rakasti, häntä rakastettiin, hän tuli pyytämään rakastettunsa herralta isältä lupaa rakastamaan, s.o. hän pyysi Emman kättä. Hänenkin piti lopettaman syksyllä tutkintonsa ja silloin astua virkatielle.
Mutta käytännössä juuri silloinen nuori polvi itse, etupäässä Juhani Aho ja Kasimir Leino, edellinen proosan, jälkimmäinen runomuodon alalla, piankin rajoittavat, kehittävät, seulovat ja siivilöivät suomenkielensä siihen määrään, että sen moitteetonta siloutta vastaan ei itse Meurmanilla ole myöhemmin muistuttamista.
Mie lähen talosta tästä, Heikko heinän kannantahan Sarajalta Rannan Kauron, Leino leivän nostantahan Karsinasta Rannan Kauron." Se katala Kauro rukka, Sepä raukka Rannan poika, Ei tupahan tullutkana, Ajoi kylitse kylihin.
"En mä tuostana totellut, ko'in kuitenkin eleä, olla aina alla armon sekä nöyrä neuvottava; hyppäsin jänön jaloilla, kävin kärpän kämmenillä, panin turkan myöhän maata, nousin vaivaisen varahin. Saanut en, kurja, kunniata, leino, lempeä tavannut, vaikka vuoret vierettäisin, kalliot kaha panisin.
Etevimpiä ovat: "Ristiaallokossa", "Kansan lapsi", "Myrskylintu", "Kummakos jos maamme kallis?" sekä kertovaiset runot "Laulajatar", "Hääilta", "En jouda, en jouda!" "Maisterikekkerit", "Kannel ja lyyry". Huomattava on myös laajempi runoelma "Elämän laulu". Kasimir Leino on paitsi sitä suomeksi kääntänyt Ibsen'in näytelmän Brand.
Leino riensi heti etsimään Emmaa kertoaksensa hänelle asian onnellista menestystä ja palkinnoksi saamaan ensimmäisen muiskun. Vielä kerran oikaisi Luoto ukko vartaloansa, onnitellen itseänsä, ett'ei hänellä enään ollut tytärtä, jota joku ylioppilas tulisi kosimaan; mutta ei hän nytkään rauhaa saanut.
Mä laulua aloin laulaa ja ylkääni ylistin, hänen lempeä, uskollisuutta ja kuntoa kiittelin. Lie lauluni leino ollut ja ääneni soinnuton, kun säälin huokaus hiljaa soi helmasta hongikon. KUN NEITONI L
Päivän Sana
Muut Etsivät