United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jo tuon näen kyselemättä, arvoan anelematta: toit käkösen tullessasi, sinisotkan suojassasi, vihannimman virven latvan vihannasta virviköstä, tuorehimman tuomen lehvän tuorehesta tuomikosta." Olipa lapsi lattialla. Lausui lapsi lattialta: "Voi veikko, mitä vetelet! Tervaskannon kauneutta, tervapuolikon pituutta, kerinkannan korkeutta! "Kutti, kutti, sulho rukka!
Heill' ilo ja palkka olihan jo eläissään; ja meitä ihaillen kun juhlitte, osansa myöskin eläville suokaa; jo kuvani on kyllin seppelöity viherjä oksa elon osa olkoon. LEONORA. Sä kieltäydytkö? Katsohan, mi käsi sinulle ikikauniin lehvän tarjoo! TASSO. Oi, empiä mun suokaa! Enhän tiedä, kuin tämän hetken jälkeen eläisin. ALFONSO. Tuot' omaisuutta nauttein ihanaa, mi ensi hetkellä sua pelästyttää.
Sitten äkkiä, kun tuskanväristys, joka runteli koko hänen ruumiinsa, oli mennyt ohitse, hän huudahti: "Voi! kuinka teitä rakastin! kuinka teitä vieläkin rakastan!" Ja runoilija heitti henkensä, autuaallinen hymy huulilla. Tähän samaan paikkaan, jossa Beit-Weber kuoli, maahan, jota hänen verensä oli kastanut, nuo hyvät Freiburg'in porvarit istuttivat oitis tuon pienen lehmuksen lehvän.
Olavi ei niistä koskaan kiittänyt; ei koskettanut sitä sanallakaan, mutta palkitsi kuitenkin kohteliaisuuden kohteliaisuudella siten, että hän päivälliselle mennessään taittoi niistä oksan tai lehvän ja kiinnitti sen rintaansa. Hän luki, kirjoitti ja ajatteli.
Avaruuteen en Ois vaihtanunna lempein pientä alaa, Vaan särkyvä on tahto ihmisen, Se jumalilta turhaan mieltään salaa; Mun ruusuin ryöstettiin mä yksin jäin, Vaan vielä kerran nuokkuin ruusun puoleen Ja vielä kerran lehvän levittäin Jäähyväisillä vaivuin tuskain huoleen. Jo päiv' on vaipunut manalaan, Yö luonnon kattavi verhollaan, Ja tähdet pilvihin hukkuvat, Ja myrskyt pauhaavat.
BRANDER. Jo lehvän alla tuolla kohtaa Kuink' ihanasti marjat hohtaa! Pääst' irti, harha, silmisidin! Ja nähkää, kuinka piru ilveilee! SlEBEL. No kuinka? ALTMAYER. Kuinka? FROSCH. Sunko nokkas oli se? BRANDER. Ja sunko omaas minä pidin? ALTMAYER. Se kolahuspa tuntui jäsenissä! Ma pyörryn ... miss' on tuoli, missä? FROSCH. Mit' tapahtui? kun tietäisin sen vain!