Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Pane nyt maata vain, niin huomenna pääset kotihisi". "Ja tiedätkös, Olli-parka? Tulikuono pani makuulle, ja kun hän seuraavana aamuna heräsi, niin tapasi itsensä vaimonsa vierestä, kotonaan Kuusamossa". "Ja entäs lehmä?" kysäsi Olli. "Lehmä oli myös pois". "Jopa merkillistä!" "On aina! Sellaista noidat tekevät". "Etkö sinäkin osaa samoin tehdä?" "En, poikani, en! Mene sinä Mutkalan oppiin.
Kun saisi siihen laskuojan poratuksi, niin eläisi tällä saarella kaksi lehmää ilman konsulin rehurahojakin. Sadalla markalla sen saisi. Sen minä säästän vielä vaikka kahvirahoista.... Se on sitten vasta lystikäs lehmä, tuo Tepla. Katsoo maurottaa, niinkuin olisi hyvillään, että saa antaa ja että on mitä antaa. Ollappa meri semmoinen kuin meidän Tepla....
Jos hän ja äiti olisivat hyvin, hyvin pieniä ja istuisivat suurelle höyhenelle ja sillä lentäisivät isän luo laivaan ja isä tulisi myös höyhenelle ja he lentäisivät hyvin kauniiseen saareen Atlantin meren keskellä. Siellä ei olisi muita ketään ja siellä olisi niin hauskaa... Siellä heillä olisi oma talo ja lehmä, ja siinä talossa olisi hyvin sievä puutarha.
Vaan sinulla se on hevonenkin? Senhän kuuluit ostaneen sen vanhan nimikkoruunasi... Junnu ei vastaa. Ja lehmä sinulla on kanssa. Sen maidosta ne vielä hyvät rahat saat, kun työ joutuu tänne sydänmaalle ... ja eikö tuo pian joutunekin. Kai sitä rupeat sitten ruunun työhön sinäkin? Eipä häntä haluta.
Ja Liisa kertoi, mitä ruustinna oli hänelle kertonut, että nimittäin rautatie oli ajanut lehmän päällitse mennä kesänä ... ja lehmä oli mennyt keskeltä kahtia, toinen puoli ruumista toiselle puolen tietä... Ei se kuulu katsovan ... ajaa vain täyttä laukkaa, vaikka ihminen olisi edessä. Onko pakko olla edessä? Niin, vaan kun lehmä ei ennätä ... eikä sillä ole sitä älyä... Ei, vaan ihminenpä.
Jo niitä pitää olla ilkeitä ihmisiä. Ja vielä ovat sukulaisia olevinaan. Sanoinhan minä jo tytölleni, kun se sen Heikin otti, että pahankurinen se on. Menepäs ja kirjoituta anoppimuorisi ainoa lehmä! Sekö sen on kirjoittanut? Sehän se on. Sehän se on viekoitellut Kallen kelloja vaihtamaan. Viisitoista markkaa määrää väliä, ja sitten tehdään velkavekseli.
»Kuka häntä tietää... Vaikka kasvattanevat oman konnun pellossa», ajatteli hänelle Jussi, ja Antti, joka puristeli olkia, myönsi: »Hyviä olkia ne ovat olleet!» Samaa mieltä oli Jussikin, myöntäen: »Kyllä niitä lehmä olisi syönyt.» Apua vain ei kuulunut, vaikka tuli täysi päivä.
Pian oli tuli kipinättömäksi sammunut. Nyt ei ollut meillä yösijaa omasta takaa, jollei saunassa; sillä ulkona oli jo niin lämmin, että lehmä kyllä tarkeni pihallakin maata. Kuitenkin ajattelin itsekseni, mihinkä tästä oikein asumaan mennään pyydettäisiinkö Vierimän ukolta yösijaa.
Se mies, jolla oli olutpulloja taskuissaan, läheni kiroillen, tieltä temmattu seipäänkappale kädessään ja aikoi lyödä. Ei saa! huusi lehmänkulettaja, se on kantava. Ei sitä saa lyödä. Ohi ajoi hurjalla vauhdilla kauppias Martikainen, jonka raskaan painon alla pieni ajoneuvo letkui ja huojui. Lihava mies nauroi. Laske irti se lehmä ja aja edelläsi huusi ohiajaessaan.
Ja toisella yhtä isolla liikkeellä hän tempasi lypsinkiulun astiahyllyltä. Käännä lehti, Kalle, sanoi ukki. Lue, mitä siinä vielä seisoo. Emma, elähän mene. Lehmä on lypsämättä. Kuulehan kuitenkin, ennenkuin menet.
Päivän Sana
Muut Etsivät