Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Taika-uskon piirin ulkopuolella ei kellään ollut mitään Anna Leenaa vastaan, ja kun hän oli sukkela piika, joka palveli pienestä palkasta, pysyi hän siinä talossa monta vuotta.
Häntä kohtaan, jota Laurin siitä tuli kiittää, oli hän laukea ja hellä, niinkuin kukin on sitä kohtaan, jota hän rakastaa ja jonka tähden paljon on saatu kärsiä, ja hän näytti rakkaudellansa Liisaan tahtovansa sovittaa mitä Leenaa kohtaan oli rikkonut. Niin kului vuosi rauhallisesti ja milt'ei iloisesti, ja kun Liisa lahjoitti miehellensä pojan, ei mitään puuttunut hänen onnestansa.
Ja muista, että sunnuntaisin, kun tulet kirkosta, pistäyt katsomassa vanhaa Leenaa, siitä hän pitää hyvin paljo, äläkä myös unohda antaa Loonalle, torpparin vaimolle, kaakkua joka kerta kun meillä leivotaan ja vähän ryynijä ja lihaa silloin tällöin; ja hautoja, Sohvi, niitä tulee sinun myös hoitaa ja minun tähteni joskus kiehkuralla koristaa."
Se siis oli tuon älykkään tietäjän neuvo, että Matin piti julkisesti ja poikansa läsnä-ollessa lyödä Anna Leenaa verille; siten muka Antti oli pääsevä noituudesta vapaaksi. Kyllähän Antti muka käy alussa vähän nurjaksi, mutta se menee ohitse. Tätä neuvoa ei Matin olisi tarvinnut hakea tietäjältä, sen näkee jokainen taika-uskoton.
Antti ei sanonut sanaakaan, hän katsoi vaimoonsa; hän näki, että tämän sydämmessä oli ankara taistelu, ja siihen hän ei tahtonut sanoillaan sekaantua. Nuo pidot ja isänsä paha käytös Anna Leenaa kohtaan, jotka hän jo oli melkein unohtanut, muistuivat ihan elävinä hänen mieleensä.
Kiivaimmat uhkailivat jo antaa toisillensa "tillikoita", kun lautamies astui esiin, ja osoitti kohta Leenaa ja sanoi: "Tuota me juuri etsimme". Leenan suu tukkeusi paikalla, ja muut hölmistyivät niin, etteivät uskaltaneet enään "henkeänsä vetää". "Sinä olet tänä päivänä tehnyt pahoja", alkoi lautamies. "Mitä puhut pussissas olevan?" sanoi Leena, ja tekeysi rohkeaksi.
Täytyy kuitenkin onneansa koettaa." "Ketä sinä ajattelet, poika, tahdotko sen minullekin sanoa?" "Sinulta, äiti, ei ole minulla mitään salattavana. Metsänvartijan Leenaa olen ajatellut." "Metsänvartijan Leenaa! Poika, se tyttö on kullan arvoinen, mutta hänen isänsä oli miesvainajani verivihollinen ja pieksetti häntä kaksi kertaa aivan syyttömästi.
"Mutta vastaa sinä minulle", sanoi Kölliskö, joka vähää ennen oli kotia saapunut, nähnyt akkunasta Aapon lähestyvän Leenaa ja arvannut hänen rupeavan häntä ahdistelemaan, josta syystä Kölliskö jo varalta lähti myös paikalle, kädessään 'Ponttopidanin Uskon-Peili', "vastaa minulle, pitääkö äskein kristityn olla ehdottomasti niin luja uskossaan, että hän on valmis joka hetki sitä jokaiselle tunnustamaan?"
Leenan oli lähteminen pois antaakseen sijaa Laurin nuorelle onnelle, joka ei voinut eikä saanut viihtyä tämän naisen nuhtelevain silmäin varjossa. Käytöksessäänkin osotti Lauri selittämätöntä, milloin suoraa, milloin miltei arkaa ystävyyttä Leenaa kohtaan. Hän tosin ei katsonut Leenaan, kun häntä puhutteli, mutta äänensä oli sula ja hellä, kuin heikkoa ja kivuloista lasta puhutellessa.
Ja sinnekö se jäi? utelivat Sanna ja Paavo. Sinne. Tulevana syksynä se haetaan käsiin, tuumasivat nuoret. Taitaa jäädä löytymättä, arveli Paavo kun se on tulessa mustunut. Ja mitäpä sillä enää tekisikään, kun siitä on kaikki mahti palanut. Kun kerta Lieksan kenttää ja majurin noitakalua oli mainittu, eivät lapset jättäneet Leenaa rauhaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät