Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Minä en saa enään yön lepoa enkä päivän rauhaa ja ruumiini riutuu riutumistansa, niinkuin näet. Sieluni on rikki rusennettu, sydämmeni verille raastettu, ruokahaluni hävinnyt eikä viulunikaan enää ilahuta minua; sen kieletkin ovat katkeilleet sulasta ikävästä ja mieliharmista.
Eikä vain heidän itsekidutuksensa, mutta myös heidän tarpeensa kiduttaa muita, ennen kaikkea tuota samaa kaunista, valkeaa naisruumista, joka niin salaperäisellä ja salakavalalla tavalla oli omiaan houkuttelemaan itse pyhän kirkon päämiesten mieliä yöhön, maahan ja pimeyteen. Riisukaa se! Ruoskikaa se verille, polttakaa roviolla ja häväiskää!
Hän taisteli innolla Ja kaatui kunnian loistossa, Kuin aalto päivässä paisuu Ja välkkyy vaipuessaan. Ja verille tantereen Nyt astui Rurmar. Ei tappeluun Vaan lauluun tottunut on hän Ja huoliin sydämen vaan. Hänenp' oli taisteluns' Kuin soihdun vastahan tuulta yön; Hän kaatui, vaikeni laulu Nyt hänen sydämessään.
Hän on aivan kuin tuo leijona sadussa, joka luolassaan kauan aikaa eli parhaassa sovussa erään miehen kanssa, mutta kun se kerran häntä hyväillessänsä sattui raappaisemaan häntä verille, niin verenhimo kohta heräsi, se raateli ystävänsä palasiksi ja joi hänen verensä. Juuri sama on Beduinin laita.
Ehkä ne piikit, jotka tällä toivioretkelläni minua pistävät, ja ne kivet, jotka verille haavoittavat jalkani, voivat loihtia esiin sen verran hyvää minusta, että sinä et hylkää minua, kun tulen. Kirjaan oli jätetty pari tyhjää lehteä. Toini käänsi ne ja siirtyi lähemmäksi ikkunaa, nähdäkseen paremmin. Mikä itkuinen, hätääni huutava lapsi olinkaan, kun viimein kirjoitin!
Sillä on lanka jalassa ja lanka on hangannut sen verille, niin että hankikin punottaa. Pekka ei taida sille mitään. Molemmat ovat uuvuksissa. Pekka läähättää niinkuin olisi sydän rinnasta ryöstäytymässä, ja jäniskin näyttää huohottavan. Voimatta siinä mitään katselevat he toisiaan.
Miehen ja lapsen huutoihin vastattiin veneestä, joka heti läksi jaalan kupeelta ja muutamin reippain aironvedoin pääsi laiturin luo. Mies heittäytyi pitkäkseen laiturille ja kurkoitti kättänsä alas, mutta hän ei yltänyt veteen, vaan epätoivoisissa ponnistuksissaan repi sormensa verille lankkunauloihin.
Vihdoin tänä iltana, kuin hän makasi minä löysin ruuhen, minä olen kiivennyt ylös kallioita pitkin katsos, käteni olen minä repinyt verille! Minä hiiviskelin kauvan talon ympärillä minä luulin pääseväni pujahtamaan sisään. Ei. Minun täytyi soittaa sitten tuli hän me painiskelimme se roisto!
Hän silloin vakavana odotti, että forstmestari tulee ja sivaltelee häntä ruoskalla niinkuin kerran renkipoikaa, joka oli repinyt hevosen suun verille. Ja Esteri rukoili pelätylle forstmestarille Jumalalta paljon: uudet saappaat, joissa on punaista nahkaa varrensuissa niinkuin pehtorilla, hyvää lehtitupakkaa ja viisi markkaa rahaa ja ... ja...
Mutta samassa valtasi hänet ääretön kaiho. Hän ikävöi hänen ääntään, hänen vartaloaan, hänen silmiään, ja hän tunsi olevansa valmis heittäytymään hänen jalkoihinsa. Hän huusi häntä luokseen, puri sormensa verille ja painoi käsillä päätänsä. Hän pakottautui kaikin voimin ajattelemaan tyynesti, miten olisi meneteltävä, mutta turhaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät