Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
»Teidän rakkautenne!» hymähtää hän ilkkuen ja heittäytyy taas sohvalle. »Joo-joo, kyllä te siitä laverrella osaatte vaikka päiväkausia siihen te puhallatte kuin pyypilliin, kunnes saatte meidät niin lähelle, että eläin voi hypätä nahkastanne ulos. Sanonko minä ketä te rakastatte? Itseänne, konnat! Me olemme vain nukkeja ja lystiä kissanpoikasia, joiden kanssa te leikitte.
Olkoonpa sotakassassa rahaa tai ei, rakkaat sielut tarvitsevat kaksikymmentä kyynärää silkkiä pukuunsa sen vaatii muoti, näet." "Kylläpä sinä, Rob, osaat laverrella", sanoi Maria. "Onko meitä koskaan kehoitettu moisia uhrauksia tekemään ja olemmeko niistä kieltäytyneet?
Kirja-Tiitsu sen nimen oli hän saanut pitää siitä saakka kun hän ennen aikaan oli ollut pitäjänkirjurina Kirja-Tiitsu oli ensimäinen kylän-posti, väärinpuhuja ja korvaankuiskuttelija Männikössä, tyhjäntoimittaja, joka kaikkein mutkallisimpia asioita taisi ympäristössä laverrella ja puheita ymmärsi panna paremmin kuin moni ravintolan-neitsyt matkaan.
Olavi oli noussut istumaan ja työntänyt jalkansa ulos vuoteesta. Hän haukottelihe, venyttelihe ja pudisti pois väsymystään. Joko kinkerit ovat loppuneet? kysyi hän. Vielähän niitä on toinenkin viikko minun osakseni. Hän istuutui Olavin keinutuoliin, sytytti paperossin pöydältä ja alkoi laverrella asioistaan. Olavi peseytyi, pukeutui ja tarkasteli sillä välin ystäväänsä.
Kreeta, eihän hän vaan mahtanut suuttua?... Lähtee vielä sitä kyytiä kotiin... Täytyy mennä katsomaan. Hyvää päivää taloon. Mikä teidätkin taas tänne lennätti! Jumal'antakoon. Hyvä hevoseni ja paha aavistukseni... Ei minulla ole nyt aikaa teidän kanssanne laverrella. Eipä taitanut vainuni pettää... Pois nyt kaikki koirankurit!... No! mitä te taas tahdotte? Hän on siis vielä talossa...?
Neiti Isabella, jolla oli hiukan syytä pelätä noita Haflinghem'in turnajaisia, josta aineesta tädillä kaikkina aikoina oli tapana laveasti laverrella, jätti puheen kesken; ja Qventin, sivistyneen ihmisen luonnollisella kohteliaisuudella, ajoi edemmäksi oppaan luokse ikäänkuin kysyäkseen häneltä jotain tietä koskevaa; sillä hän pelkäsi läsnäolonsa kenties häiritsevän kreivittärien keskinäistä puhetta.
»Mi niin sun sielus hämmentää, sa että hidastat käyntiäs?» näin Mestarini. »Sua liikuttaako, mitä moiset suhkaa? Mua seuraa, heidän laverrella anna! Lujana seiso niinkuin torni, jonka ei huippu taivu myötä tuulenhumun. Näät mies, joll' aate aatteen päällä kuohuu, päämäärästänsä loittonee, kun toinen vie aatos hältä aina toisen voiman.»
Aivan kernaasti minun puolestani mutta minä en vastaa seurauksista... Arolla et taitanut vieraan kuullen lukea kolmeen, vaan nyt, kun on kysymys oikkujesi täyttämisestä ja kun huomaat toisten olevan sinun puolellasi, taidat lörpötellä ja laverrella kuin harakka, ja poskesi ovat kuumat kuin paistetut omenat... Siunaukseksi ei tämä tapaus ole muista se; vaan minun luokseni et silloin saa tulla valittamaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät