Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ennenkuin hän oli lauseensa päättänyt, syöksi Ula meidän keskellemme, huutaen: "Sukkelaan alas sprint'ille aseinenne, ampumavaroinenne.
»Etkö sinä pidä vanhemmistasi ?» tyttö kummastellen kysyi. Nuorukainen oli hetken vaiti. »Kyllä, kyllä minä pidän, niinkuin paljosta muustakin. Mutta minua ei kiinnitä mikään!» Ja hän tunsi niinkuin hänen sisässään olisi alkanut paisua ja kuohua jotakin, jota hän oli kauvan pidättänyt. »Ja minä toivoisin...» jatkoi hän kiivaasti, mutta keskeytti lauseensa. »Mitä sinä toivoisit...?»
Tämä hänen lauseensa oli vaan uhkaus, mutta kun oli turmion tuoja, niin se näytti olevan ennustus! Minun puuhani tulen virittämisessä oli vallan turha. Toivo oli jo minussa rau'ennut aikaa ennenkuin tuli oli sammunut. Oliko savu näkynyt laivalle, vai ei, sitä en voi sanoa. Minä vaan tiedän, että laiva purjehti edelleen. Tunnin kuluttua se oli kokonaan kadonnut näkyvistä.
Kainaloita sanoja puhui hän herjaajaa vastaan ja lopetti lauseensa sanoilla: 'Ennenkuin kuluu kymmenen vuotta, kelpaa sinulle huonompikin muona, vaan tiukassa taitaa silloin eineesi olla. Armoleipä on vieläkin katkerampaa kuin tämä, varsinkin kuin sitä vieraan katon alla ihan itsekseen saa nauttia.
Nämä viimeiset lauseensa lausui piispa hyvin lämpimällä tavalla, joten kirkkoraadin jäsenet vieläkin enemmän sydämmensä pohjasta mukauttivat: "Kyllä se niin on, kyllä se niin on. Hyvin ymmärrämme, että kyllä se niin on."
Jeriko oli hypähtänyt seisallensa, innoissansa puristanut kätensä nyrkkiin ja puhui erittäin kiivaasti, mutta lopetti yht'äkkiä lauseensa nähdessään ukon silmän nurkassa kirkkaan kyyneleen kiiluvan. Hän aavisti edessänsä seisovan miehen, joka ei käyttänyt kovia sanoja masentaaksensa häntä, vaan kaikesta sydämestään tahtoi hänen parastansa.
Jo aikaisin näytti hän erinomaisen tarkkaa ymmärrystä ja käsitystä ja hänen lapselliset ja sukkelat lauseensa ja wastauksensa poistiwat usein ne sumut isän sydämestä, joita elämän huolet wäliin sinne synnyttiwät.
Ja täällä kotona hän ei voi vaikuttaa mitään, se on ihmeellistä. Minäkin, vanha mies jo melkein, ikävöin hänen seuraansa, sillä hänen lauseensa eivät ole teeskenneltyjä, vaan niistä uhkuu tosipuhdasta henkeä. Hän ei varmaankaan teille puhele koskaan? LIINA. Ooh! No terve terve! Oletkos kauvankin jo odottanut? Sinä et usko kuinka hyvällä päällä minä nyt taas olen ja arvaas mistä syystä?
Luopion emäntä, joka oman lauseensa mukaan ei koskaan tiennyt mistään mitään, sanoi hiljaa: "En, en. No, mitä on tapahtunut?" "Hm", jupisi nimismiehen rouva. "Kyllä kaiketi te olette kuulleet Takalon Elsasta jotaki". "Takalon Elsasta? En tämän taivaallista", vakuutti Luopion emäntä, lyöden kädellään puuskaan.
Hänen alinomainen lauseensa on, että tämä kansa tarvitsee leppeydellä ja hellyydellä johdattaa kristillisyyteen, ja että tässä maassa ei vielä sovi vaatia täydellistä katholista vanhurskautta. Mutta erinomattain hän pelkää ja kammoo Ruotsin-väen muuttamista tähän maahan; siitä hän pelkää tämän kansan muka sortuvan.
Päivän Sana
Muut Etsivät