Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Tahtooko hän rohkaista minua? Hän tahtoo antaa minulle merkin. Mutta samassa rämähti porstuasta, jonne soittokunta oli sijoitettu, tanssin sävel. Kaarina hypähti säikähtäen ylös ja syöksyi kalpeana Lauria vastaan verannan ovessa ja siitä itkuun purskahtaen ulos. Kaikista muista ovista tuli herroja saliin naistensa kanssa, valmiina taas alkamaan tanssia.
Kyllä silloin Laurille kesärengin paikkoja alkoi ilmaantua, kaikilta ilmansuunnilta; vaan erittäin hieno tuulen löyhkä ja viekkauden kautta viehättäväinen rupesi käymään Helmikankaan talon puolelta ja vetämään Lauria Helmikankaan kesärengiksi.
Hän nousi vaivaloisesti, pani tulpat pullojensa suuhun, vei ne tupaan ja lähti sitten horjumaan rantaan hyräillen jotain. Antero jäi vielä paikoillaan istuen odottamaan Lauria. Kun ei häntä kuulunut, lähti hän kävelemään ja löysi pirtin perästä polun, joka näytti vievän saaren toiseen päähän. Hän ei oikein tiennyt, mitä ajattelisi siitä, mitä oli nähnyt ja kuullut.
Täytyy kai ruveta pitämään Mustia sisässä öiseen aikaan. Kuinka sinä voit, pappa, tuolla lailla? nyyhkytti ruustinna. No, kas niin nyt... Sen sijaan, että neuvoisit ja ohjaisit Lauria, joka nyt kuitenkin on vain lapsi... Kaunis lapsi! Siihen voi olla Heddan syytä yhtä paljon kuin hänenkin. On hänen asiansa tulla minulle puhumaan eikä minun hänelle. Sinä olet nyt hänelle niin tyly ja kylmä.
Hänen oli mahdotonta saada Lauria vakuutetuksi! Hän väänteli käsiään tuskassa. »Mikä pelastukseksi, hyvä Jumala, mikä?» Koputettiin oveen. Esterin mieleen johtui nimismies, joka oli taas leski. Ja hän pukeutui täyteen loistoonsa lähteäkseen nimismiehen luo eilisen kohtauksen johdosta. Eemeli Rautiainen! Hän oli yksinkertaisessa sarkapuvussa, enemmän herran näköinen kuin koskaan ennen.
Jos korkea-arvoinen rovasti tuntee erästä vanhaa sotamiestä Lauria eli Laurikaista ja hänen olinpaikkansa, niin olisin suuresti kiitollinen, jos saisin sen tietää, sanoi Bertelsköld kohteliaasti tervehtien. Rovasti Gumse otti esille messinkisankaiset silmälasit, pyyhki ne hyvin huolellisesti, nosti ne arvoisalle nenälleen ja katseli vierasta ilmeisellä kummastuksella. Olinpaikkansa? toisti hän.
Lauri Falk ajatteli: Tällainen ei ole enää sattumaa! Olihan Svea niin monesti ennen osoittanut sellaiset sattumat varmaksi tiedokseen. »Mitä sinä sitten tästä arvelet?» kysyi Lauri viimein Svealta. »Että lapsi ei ole sinun», vastasi Svea empimättä. Svea, joka uskoi aavistuksiinsa, rakasti Lauria; ja hän oli nyt enemmän kuin mustasukkainen, hän oli epätoivoisesti onneton.
Bertelsköld vastasi epäröimättä, että heitä ei liikuttanut, kuka hän oli; hän tuli Vaasasta ja etsi erästä Lauria eli Laurikaista, jonka hän luuli olevan tässä luolassa. Aukko oli ollut suljettuna, kun hän oli tahtonut lähteä täältä pois, ja jos he auttaisivat häntä löytämään sen miehen, jota hän etsi, olisi heillä kunniallinen palkinto tiedossa.
Hän rakasti Lauria vielä nytkin, tuo vaimo parka; eihän hän näin yht'äkkiä voinut luopua rakkaudestaan häneen, ja lapsi sylissään sopersi hän vähä väliä rukouksen, pyytäen Lauria olemaan lähtemättä.
"Torppa on teidän", vastasi Lauri, "mutta nyt olen minä tässä isäntänä, ja ellette hyvällä lähde, niin täytyy minun näyttää teille se paikka, mistä salvumies on viisi hirttä poikki lyönyt." "Suus kiini, penikka!" tiuskasi isäntä vimmoissaan ja kohotti piipun, lyödäkseén sillä Lauria.
Päivän Sana
Muut Etsivät