Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Teidän lippunne liehuu vielä!" Anna. Kiitos taivaan, ett'et sinä kuollut, Bartholdus! Mutta tuo ääni! Tuo ääni! Oi ett'ei se milloinkaan enää olisi kaikunut korvissani! että se olisi vaiennut ijänkaikkisesti! (Hetken äänetönnä oltuansa. Kiivaasti Annalle). Kuka olet sinä poika? Oletko sinä aave Manalasta, koska sinä laulat perkelien nuottia? (
Etkö sinä Pekka voi! voi! sellaisia ne ovat miehet etkö sinä virka mitään no kumma, luontokappalekin rakastaa lastansa, mut sinä vaan laulat tuota ijankaikkista aisa töistäsi, etkä edes sano hyvää sanaa lapsellesi, omalle ainoalle pojallesi, jonka nyt saat takaisin niinkuin tuhlaajapojan, niinkuin Joonaan valaskalan vatsasta."
Ne välisanat, jotka näin olemma itse virrestä erottaneet, nähtävästi eivät sihen kuulu'kaan. Vähätoivottu sulho. Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan, Linnun laulavan lehossa. "Mitä sirkka sirkottelet, Kuta laulat pieni lintu?" "Sitä sirkka sirkottelen, Sitä laulan pieni lintu: Kuului huuhunta kylältä."
"Ovatko vanhempasi kuolleet?" "Ei, isäni elää." "Mitä tointa hänellä on?" "Hänellä hänellä ei ole mitään tointa. Hän juo minkä minä ansaitsen ja pieksää minua, kun on päissään." "Kuka on opettanut sinulle laulun, jota laulat?" "Sen olen itse oppinut." "Laula minulle se." Tyttö loi silmänsä alas ja pudisti päätänsä punastuen. "Etkö tahdo?"
»Naapuripitäjästä hän oli, Selän toiselta puolen», selitti Leena. »Kanttorin poika.» »Todellakin. Hänellä olikin kaunis lauluääni», sanoi lehtori. »Hän esiintyi usein iltamissa täällä soololaulajana. Hänen bravuurilaulujaan oli tuo, jonka sinäkin, Kirsti, niin hyvin laulat: 'Tuonne taakse metsämaan'. Hyvin miellyttävä, kelpo poika.» »Sitäkö lehtori tarkotti?» kysyi Leena.
Ja minäkin syleilen niin minä tahtoisin syleillä koko Suomen kansaa! Oikein, veljeni! huudahti Eliina. Sinä laulat oikeata ylioppilaslaulua, vaikka ilman säkeitä, ilman mittaa. Elämä tuntuu minusta niin väljältä, ett'en voi laulaa noita mitattuja virsiä paitse silloin kun yhdyn teidän lauluharjoituksiinne, lausui ylioppilas. Tämän elämän virret ovat kaikki mitattuja, huomautti Heleena.
Niiden nuottiin minä sitten tein uusia, mutta välistä minä tein rivojakin, niin että kun mummo kuuli minun niitä laulavan, sanoi: »Hyi, mitä sinä laulat, etkö toki häpeä!» Vaan minä en paljon mummosta välittänyt, kun tiesin, että hän ei voisi ilman minua tulla toimeen. Hän oli tullut sokeaksi, ja minun piti häntä kepin päästä taluttaa.
Ja sitten hän lauloi erään noista renkutuksista, jossa sanotaan, että ei tiedetä rakkauden tulosta muuta, kuin että se tulee kenenkään lähettämättä, kenenkään tietämättä, vaan että se kumminkin sytyttää itsekutakin ihmistä ilmituleen... "Jumala varjelkoon, Elina, minkälaisia veisuja sinä laulat!" "Niinkö vai?
Nyt ratsasrykymentti Jo ryskää paluullen; Ma tässä, kulta, sulle Tuon ruusuvihkosen. No nuopas kelpo kestit! Tuo maamme rasitus! Ja sydämessäsikin Ol' oiva majoitus. Mut kastraatit ne voihkii, Kun läksin ma laulamaan; Ne voihkii ja ne oihkii: "Sa laulat niin karkeaan." Niin alkaa laulun oivat Nuo äänöset pienoiset, Kuin kristalli ne soivat, Nuo hienot ja vienoiset.
Myös sydämessäs sulla Oli täysi majoitus. Mut kastraatit ne voihkii, Kun läksin mä laulamaan; Ne voihkii ja ne oihkii: "Sa laulat niin karkeaan." Niin alkaa laulun oivat Nuo äänöset pienoiset, Kuin kristalli ne soivat, Nuo hienot ja vienoiset. Ne laulaa lemmenvaivan Ja lempivän hekkumaa; Ja naiset itkuun aivan Tuo taidenautinto saa. Suomentanut *Oskar Uotila*.
Päivän Sana
Muut Etsivät