Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Herra Jansen meni tytärtänsä vastaan, syleili häntä ja suuteli hänen otsaansa. Käsivarsi hänen vyöllänsä vei hän Ellen'in ikkunalle, jossa Henrik seisoi. Sinne tultuaan sai hän pahan yskänsä ja meni huoneesta ulos. Ellen katseli kummastellen isän jälkeen ja sitten Henrikiin. Mitä isä tarkoitti? kysyi hän. Henrik oli käynyt veri-punaiseksi ja katseli lattiaa.
Kun hän pesi lattiaa, hän riisui ensin varovasti kenkänsä ja sukkansa, kietaisi hameensa ylös ja konttasi keskellä likaisia vesivirtoja paljailla, valkeilla polvillaan, kaikki Johanneksen suurimmaksi ihastukseksi. Kauneinta hänessä oli hänen käyntinsä, reipas ja pystyrintainen, niinkuin hänen esi-äitinsä olisivat tuhansia vuosia kruunua, vesiruukkua tai appelsiinikoria päässään kantaneet.
Poskensa vielä verta vuotaessa hän otti harpun, näppäili sen kieliä ja jatkoi virttä 354, laulaen sen kolmannen säkeistön: "Isä Jumala, poika ja Pyhä Henk' ynnä enkelit armahasti pahan pauloilta tietämme turvatkoon ain' viime hetkehen asti ja perkeleen juonilta suojelkoon ain' sielua, ruumistamme." Huoneessa oli melkein pimeä. Kun hän aloitti virren, polki Ester jalallaan lattiaa.
Ei niiltä väkisellä saa... Voi sentään tätä maailmata, kun niin paljoa puututaan kuin rakkautta», huokasi hän ja mieli ikäänkuin jähmettyi siihen samaan kysymykseen, missä saa huomenna leivät paistetuksi. Mutta orit oli tallissa ruvennut kuoputtamaan lattiaa kuten se aina lystikseen kuoputti.
Mutta silloinkin puhuivat he vain hiljaa ja kului pitkältä aikaa jokaisen kysymyksen ja vastauksen välillä. Rouva katsoi harvoin ylös; hän istui ja piirusteli päivänvarjollaan lattiaa. "Ja oletko nyt oikein onnellinen, Reetta?" "Olen", sanoi Reetta suoraan ja hymyili. "Mutta entä miehesi?" "Marttiko?" "Niin, minä tarkoitan, rakastatko sinä häntä nyt?"
Seuraavana aamuna oli kapteeni Stålsköld jo ennen kello viittä täydessä juhlapukimessa. Vartoessansa aikaa, jolloin hänen tuli lähteä linnaan, käyskeli hän edestakaisin pitkin lattiaa.
"Kustaa, ettekö viipyneet veden ha'ussa kauemmin kuin olisi tarvittu?" Kustaa silmäili hetken aikaa lattiaa hiukan levottoman näköisenä. Mutta se levottomuus ei kestänyt kauan; sitten katsoi hän opettajaansa suoraan silmiin.
Kamariin tultuaan hän istui keinutuoliinsa, antoi sen mennä niin selälleen, että tuli melkein makaavaan asentoon, ja keinutuolikin tuntui painuvan alemmaksi lattiaa. Hän muisti nyt unensa, miten hän oli rautatien piirittämänä ollut viluissaan ja melkein alasti. Sitä muistellessaan hän tunsi vapisevansa.
Hän pistäikse ulos ja kun tulee takaisin, heittää hän ovesta sisään kannannaisensa mytyn, suuren karhun nahkan, joka peittää puolet pienen pirtin lattiaa. On Jorma isojakin nahkoja nähnyt, mutta ei koskaan niin isoa ja komeaa. Olet malttanut myymättä jättää? Tätä nahkaa ei myydä, tämä on nuoren naisen vuoteeksi pyydetty. Ja siitä emäntä selittämään, millä lailla se oli saatu.
Hän löi nyrkkejään edessään olevaan penkkiin, tömisti lattiaa, veti puoleensa katselijain huomion ja nämät taas näyttelijäin, niin että kun joku näyttelijä kuuli ensimmäisen "ha'n", riensi hän lausumaan sanottavansa, sillä sittemmin ei tullut kysymykseenkään, että hän enään olisi saanut suunvuoroa.
Päivän Sana
Muut Etsivät