Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ystäväni pudisti epäilevänä päätänsä, mutta kun juuri silloin laskeuduimme jäälle, loppui keskustelu siitä aineesta ja me aloimme udella paikkojen nimiä ja muuta semmoista oppaaltamme. Hyvää vauhtia mennä huristimme nyt pitkin erään niemen sivua. Aamuhämärässä vilahteli ohitsemme tuon tuostakin muutamia kallioluotoja, metsäisiä saaria ja yksinäisiä kiviä vasten patoutuneita jäitä.
Laskeuduimme peräkannen alihyttiin odottelemaan lähtöä. Istuimme odotimme; mutta eipä siitä lähdöstä näkynyt tulevankaan mitään. Noin puolen tuntia turhaan odoteltuamme, astuu vihdoin sisään mies jättäen oven jälkeensä auki.
Ainoastaan muutamia satoja protestantteja on, ja heillä oma kokoushuone, mutta ei tällä kertaa omaa sielunpaimenta, koska se, joka heillä oli viimeksi ollut, oli noin vuosi sitte kutsuttu Köln'iin Saksanmaalle. Me laskeuduimme ratsuiltamme maahan lähellä Syntymäkirkkoa, saadaksemme niin pian kuin mahdollista nähdä sen merkillisyydet.
Elottomamman näköistä erämaata ei missään näe, mutta sotamiehiä ei siellä näkynyt ja se oli meille tärkeintä. Laskeuduimme siis alas autiolle kankaalle ja alotimme vaivaloisen ja monimutkaisen kulkumme itää kohti. Joka haaralla ympäröivät meitä, se tulee muistaa vuorenhuiput, joilta meidät voitiin nähdä milloin hyvänsä.
Sen loputtua puhelimme vielä vähän aikaa yhdestä ja toisesta asiasta ja laskeuduimme hytteihin lepäämään. Kun sitten heräsimme ja nousimme takaisin veneen kannelle, oli ilma mitä herttaisin. Aamu-aurinko paistaa helotteli pilvettömältä itätaivaalta ja vieno aamutuulonen lehautteli hiveleviä henkäyksiänsä poskiamme vasten.
Oli omituista nähdä, miten ensimäisellä vihellyksellä kaikki soihdut pysähtyivät ikäänkuin niiden kantajat olisivat säikähtäneet ja kuinka kolmannella vihellyksellä touhu alkoi uudelleen entiseen tapaan. Rauhoitettuamme siten pihalla puuhaajien mielet, laskeuduimme alas kummulta.
Mutta voimattomina täytyi meidän tyytyä kouristelemaan syyhyviä kämmeniämme ja ajatella vain omaa pelastustamme. Koko jäljellä olevan päivän kiertelimme nyt Boksöön metsissä ja kallioilla kuullen tuolta ja täältä vihollisten ääniä ja hevosten hirnuntaa. Pimeän tullen laskeuduimme rannalle ja aioimme taas jäätikölle.
Emme ajaneet portille vaan laskeuduimme rattailta kujan veräjällä. Ajuri sai maksunsa ja määräyksen palata heti takaisin, ja me lähdimme kulkemaan Merripit Houseen päin. "Onko teillä aseita, Lestrade?" Salapoliisi hymyili. "Niin kauan kuin minulla on housut, on minulla myöskin takatasku, ja niin kauan kuin minulla on se, on siinä myöskin jotain." "Hyvä.
Hän kääntyi ja loi katseensa pitkin junaa, kun me laskeuduimme asemasillalle. »Sitä minä juuri arvelinkin», hän mutisi. »Ne jättivät pois matkasta tuon yksityisvaunun oitis, kun sanomalehdet saapuivat.» Hartman oli toivottomuuteen asti masentunut.
Niin jatkoimme matkaamme ja puolenpäivän aikaan saavuimme Loimijoen kirkolle, jossa ensiksi ajoimme nimismiehen talolle. Kohta kun pääsimme pihalle ja laskeuduimme hevosten selästä, ehätti nimismies luoksemme ja sanoi: »Ollapa teitä nyt viisi tai kuusikaan miestä, niin saisitte suuren joukon rahoja.» »Mistä niin ja millä tavoin?» kysyin minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät