Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kahdella kymmenellä voit ostaa itsellesi hameen, toiset kaksikymmentä voi isäsi juoda suuhunsa, niin saa hän iloisen illan. Kenties itsekin tahdot lasin viiniä. Kas tässä." Hän kaatoi lasiin. Sherry kimalteli kuin sula kulta hiotussa kristallimaljassa. Tyttö tyhjensi sen. Tulta virtasi tytön suoniin, ja veri nousi hänen päähänsä.
"Mutta, Fredrik", sanoi Reinhold äkkiä kesken puhettansa, "mitä istut sinä siinä niin mykkänä ja kankeana. Onko sinulta puhelahja kokonaan kadonnut? Tule! juokaamme tämän rakastettavan suloisen neitosen onneksi, joka on meitä niin hyvin ravinnut". Fredrik tarttui vapisevin käsin suureen lasiin, jonka Reinhold oli kaatanut ihan piripinnaksi.
Ja hän näytti esimerkkiä viskaten kolme suurta sokeripalaa lasiin. Uuno teki samoin. No, entä sinä, Henrik? Minä en juo. Raittiusmiehiä? No, no, eläköön vapaus. Ja kyllähän täytyy tunnustaa, että paljon, hyvin paljon ovat raittiusmiehet hyvääkin vaikuttaneet. Mutta me täällä pohjoismaissa olemme semmoisia jöröjä, ettei ilman pientä totilasia tahdo suu aueta.
Kun hän oli lopettanut lähestyi hän pöytää, jossa oli tarjottimella pullo Espanjan viiniä ja laseja. Hän täytti kaksi lasia ja pyysi viittauksella d'Artagnan'ia juomaan. D'Artagnan tiesi että englantilaista suuresti pahottaisi ell'ei hän joisi hänen kanssansa. Hän lähestyi siis pöytää ja tarttui lasiin.
Kreivi Kaarle Lindsköld, kaartin kapteeni, laitteli olkia paksummalti telttatuolinsa alle, kaatoi läheisellä pöydällä olevaan lasiin jalointa reininviiniä, jota oli tuonut pullollisen viittansa alle kätkettynä, ja tyhjensi lasin.
»Hiljaa en minä saata toisin puhua kuin mitä täältä näkyy», sanoo nuorukainen, »Kyllä se nyt tulee! Se tulee puolenyön aikaan. Eikä se pyydä eikä rukoile, niinkuin ne muut; se vaan napauttaa kolmasti lasiin, hiljaa, mutta varmasti siitä sinä tunnet, että se on se oikea eikä kukaan muu... Mutta nyt minun täytyy lähteä. Hyvää yötä, Tumma tyttö!» Hattu heilahtaa ja nuorukainen rientää portaita alas.
Jaana pani tarjottimen pöydälle ja aikoi mennä. Mutta herrat estivät häntä. Yksi niistä kävi kiinni hänen ranteesensa ja pakotti hänet istumaan. Kaunis tyttö, he sanoivat. Mikä nimi? Hilturi, änkytti Jaana. He kaasivat hänelle lasiin ja tahtoivat kaikki kilistää Hilturin kanssa. Jaana muisti rouvan sanat eikä ryypännyt.
Ja Antti rupesi päästelemään matkalaukkunsa hihnoja. Näin matkalle ne ehkä riittänevät, hän sanoi vetäen sieltä esille pullon hyvännäköistä ruotsalaista punssia. Ja meidän on tyytyminen tämmöiseen lasiin! Hän oli varovasti nostanut irti tinapaperisen tötterön pullon suusta. Maljasi, Heikki! He nauroivat yhdessä keksintöänsä ja joivat ja lähenivät toisiansa.
"Poco a poco, Senor ei nyt. Te olette väsyksissä, te olette nälkäinen, te olette vilustunut. Tarpeellista on, että ensin lepäätte". Hän vei meidät pienempään suojaan ja kaasi muutamiin lasiin ranskan konjakkia matkakumppanilleni. He joivat ja istuutuivat leimuavan valkean lähelle.
Muuten aivan arat nuorukaiset uskalsivat tässä puhua julkisesti kirkkoherran, opettajan ja muun hyvälistön edessä. Viimein tarttui Tyni lasiin ja huusi: "Tämän maljan tyhjennämme Johtajallemme jalolle, Omallen opettajalle Ynnä Katrikaunoiselle!" "Eläkööt! Eläkööt!" kajahteli, eikä tahtonut loppua tulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät