Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Nyt oli tarjooja arvatenkin jonkun rikkaan isän poika, sillä niitäkin oli useita vasta valmistuneissa maistereissa niitä on nyt enemmän kuin oli ennen. Oli miten oli, mutta samppanja muistutti oitis erästä nuorta miestä siitä, että isänmaan malja vielä oli tyhjentämättä. Hyvät herrat! sanoi hän ja kilisti ja tarttui helmeilevään lasiin. Tahtoisin esittää maljan isänmaalle.
Kaarle, minä olen, hitto vie, oikein ylpeä sinun puolestasi!" "Mene pois tästä huoneesta!" ärjäsi Mr Thompson, seisoalle nousten ja hänen harmaista silmistään säihkyi pahaa ennustava loiste. "Kaarle! kuinka sinä julkenet?" "Mitä ukkoparalle tuli? Hitto sinut vieköön, sinä vanha ryökäle! Kaarle, mikä helvetin pakana se on?" "Vaiti, mies! vaiti!" Tutisevalla kädellä kaasi Kaarle viiniä lasiin.
Sándor orpanamme ei ikinä olisi voinut antaa itsellensä anteeksi, jos ei hän tällä hetkellä olisi vetänyt syrjään lasiansa, niin että Lörincz herra läikähytti pöytäliinalle sen viinin, jonka oli aikonut lasiin kaataa. "Hän kiittää nöyrimmästi", sanoi hänen puolestansa isä, "hänen ei ole tapa koskaan juoda viiniä".
"Siinäkin tapauksessa", lausui hän, kaataen viiniä Topiaan lasiin, "että et saisi vaivoistasi mitään, voitat paljon, jos tavarat ovat hyviä. Kiitoksen saaminen niistä on sinulle tavallaan pääoma." "Niin on veikkonen. Otaksukaamme että toisessa samanlaisessa tilaisuudessa joku muu tekee yhtä halvan tarjouksen kuin minäkin.
Mutta heti kun olimme kehoittaneet häntä totia tekemään, liittäytyi hän nopeasti seuraamme, jossa paitsi meitä molempia istui pienessä kehässä talon isäntä ja muutamia muita naapurin miehiä. Hänen kätensä vapisi näkyvästi, kun hän kaatoi vettä lasiin, ja sormet kouristuivat suonenvedontapaisesti sokerirasiassa, josta hän suurella vaivalla vihdoinkin sai pari palasta veden sekaan.
Mitään aavistamatta juoksin sinne ja katsahdin lasiin minä huudahdin ujoudesta ja peitin kasvoni käsilläni oi Jumala, en yhtään muistanut päivällispitoja ja nyt olin kaikkien vieraitten keskellä. Takanani juuri vastapäätä peiliä oli vierashuoneisiin vievä ovi.
Minun, herra, vastasi nuori nainen kuolevan äänellä. Ja kuka kaatoi viinin lasiin? Hän! Kuka hän? Ah, nyt muistan, sanoi rouva Bonacieux, kreivinna Winter. Neljä ystävystä huudahtivat yhteen ääneen; mutta Athoksen ääni kuului ylinnä. Sillä hetkellä muuttui rouva Bonacieux'in muoto mustansinertäväksi; kamala tuska masensi hänet; hän vaipui läähättäen Porthoksen ja Aramiksen käsiin.
Kun he olivat olleet kolme vuotta naimisissa, syntyi heille poika, ja heidän ilonsa oli nyt ylimmillään. Sören varsinkin oli kuin puolipyörryksissä ilosta. Hän meni tuttaviensa luo pitoihin ja kertoi ilosanoman sielläkin. Kun lopuksi itse pitäjän pastori tarttui lasiin ja ehdotti pienen »Sören Sörensen'in» maljan, sieppasi Sören lasin toverilta, maistoi, joi ja tyhjensi lasin pohjaan asti.
»Mutta jospa hän ei tulekkaan?» välähti taas mieleen. »Jos hän teki vain pilaa?» Ja se tuntui vieläkin tuskallisemmalta. »Kunpa hän kuitenkin tulisi! Vain ikkunan taa ja katselisi minun kukkiani eikä naputtaisikaan!» Hän palasi taasen sadun alkuun porstuaan ja maitoa siivilöivään tyttöön. Kolme lyhyttä, hiljaista naputusta helähti lasiin. Tyttö hypähti miltei kohoksi vuoteellaan.
Kotona ollessaan, kun oli hetken lepoaikaa, otti hän usein kaapistaan pullon, istui mukavaan asemaan pöydän luona, kaatoi lasiin ja joi "se helpotti rintaa", sanoi hän ; ja silloin hän aina tuli hyvälle tuulelle. Puheli ja nauroi, kertoi satuja ja vehkeili Bårdin kanssa, jonka mielestä luo kaikki oli hyvin hauskaa. Mutta eipä aikaakaan, ennenkuin hän jo antoi pojalle pisaran putelista.
Päivän Sana
Muut Etsivät