Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Jeanne ei tuntenut häntä, ja kumartuen vuoteensa laidalle koetti hän tarkastaa naisen kasvonpiirteitä lekottavan liekin valossa, joka paloi sydämen kärjessä tavalliseen lasiin kaadetun öljyn pinnalla. Hänestä tuntui kuitenkin, että hän joskus ennen oli nähnyt nuo kasvot. Mutta milloin ja missä? Nainen nukkui rauhallisesti, pää kallistuneena toiselle olkapäälle ja myssy maahan pudonneena.
»Totta puhut, Vennu», hän virkahti varmasti. »Mutta minä olen saanut, mitä olen kaivannut ja lähden.» Hän otti nyt vasta hattunsa, joka oli pudonnut lattiaan. »Ota sitten edes piiskaryyppy, eihän meillä ole riitelemisen syytä, naapuri», sanoi Vennu ja kaatoi lasiin. »No, jos tahdot antaa, niin ... mitäpä se riitelemälläkään paranee.» Tommi astui pöydän luo, kallisti ryypyn ja kiitti.
"Tässä on kaikki mitä minulla on tarjottavana", sanoi ylioppilas, laskien viiniä lasiin ja tarjoten vierailleen. "Tervetulleet tänne! tervetullut luokseni, Aino neiti", toisti hän, kilistäen lasia hänen kanssansa. "Niin, ja Aino, toivokaamme että ensi kerran tänne tullessamme tapaisimme täällä sievän, nuoren emännän!" sanoi Mathilda.
Hevosen jalat eivät tavallisissa oloissa toki potki toisiaan, mutta avioliiton jalat kyllä taipuvat siihenkin ja moneen muuhun. Välistä voivat nämä jalkaparit olla hyvin kaukana, penikulmien päässä toisistaan; välistä taas hyvinkin lähekkäin. »Hevosella ei ole yhtään kättä; avioliitolla ei myös ole yhtään kättä tarkoitan semmoista kättä, joka voisi tarttua lasiin.
Ajatelkaa vielä, että sitte aamusella yksi vaskiseppä takoo miehen päätä ja toinen korjaa kastrullia! »Täällä monen virstan päässä kaikista kastrulleista ja kaikista aviovaimoista voipi näin kauheita asioita ajatella ja niistä puhua. Täällä voimme näyttää, että meillä on kädet, jotka voivat tarttua lasiin; osottaa ettemme ole aviomiehiä emmekä hevosia.
Ei, ei, se ei mitenkään sovi, koetti sekä Henrik että Uuno selittää, mutta nimismies ei ottanut kuuleviin korviinsa. Minne te yön selkään menisitte, sanoi hän, ja kun emännöitsijä toi totitarjottimen: No, pankaa lasiin, tehkää niin hyvin. Jaha, vai että olette nyt täällä, no, no, laittakaahan totit. Vai eikö nuori sukupolvi osaakaan?
Onko teillä keskenänne mitään erikoista?" "Minä otan vaikka myrkkyä sisään, jos en sinulle täyttä totta puhu", vastasi Anni ja tarttui Lentsin lasiin ja maistoi siitä, vaikka Lents kyllä manasi: "sinun ei tarvitse vannoa, minä en vannomista siedä". Anni jatkoi: "Jos kaikki ihmiset vaan olisivat semmoisia, kuin sinä olet, ei tarvitsisi mailmassa valalla vakuuttaa mitään.
Eräänä iltana istuessaan työpöytänsä ääressä paksun tupakansavun ympäröimänä, vajoutuneena milloin lukemiseen, milloin haaveisiin, hän äkkiä kuuli kuin risahduksen ikkunansa takaa. Hän nousi istualtaan, painoi päänsä kiinni lasiin ja käsillään varjostaen silmiänsä katsoi ulos. Siellä kulki kovassa pakkasessa joku naisolento ohitse.
Johannes oli tullut lähelle pöytää, jolla oli monenlaatuisia viiniä; hän tarttui lasiin, ja kreiville, joka kiiruhti hänen jälkeensä, sanoi hän kumartaen: «Maljanne, herra kreivi!« «Herra!« huusi kreivi. «Te olette kolme kertaa peräksyttäin häväissyt minua, te olette loukannut minun kunniaani ja...« «Antakaa anteeksi!« vastasi Johannes vakavasti. «Se on tapahtunut tietämättäni.
Ei löytynyt mitään raskauttavaa seikkaa häntä vastaan, ja sillä hän pääsi. Teihin, herra Holmes, kohdistan nyt koko toivoni. Jos te minut hylkäätte, niin on kunniani ja asemani ainaiseksi mennyttä." Sairas vaipui patjoilleen aivan uupuneena tästä pitkästä kertomuksesta, ja hänen hoitajansa kaatoi jotain kiihottavaa lääkettä lasiin ja ojensi sen hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät