Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
"Mihin olisi ainoa lapseni joutunut, jos hän olisi yhtynyt Marttalan Matin kanssa, niinkuin minä olisin sokeudessani tahtonut? Missä olisin minä, jos et sinä, Jaakko, olisi minua pelastanut murhaajain ja rosvojen käsistä? Minä olen sinua pitänyt murhaajanani, ryövääjänäni, ja sinä olet minun pelastajani; sinä olet pelastanut minut ja lapseni perikadosta.
Olkoot vain lapseni heidän puolellaan, silloinpahan kaikki näkevät, että asia on minulle kalliimpi kuin kotirauhani! Mutta ei rovasti kauankaan jaksanut ylläpitää itsessään tätä kiukkua. Kun ei ruustinna mitään virkkanut, meni hän kamariinsa ja heittäytyi keinutuoliinsa. Eikä hän oikeastaan itsekään uskonut, että herännäisyys saataisiin käräjänkäynnillä kukistetuksi.
Jos joku olisi tahtonut riistää minulta lapseni, niin en suinkaan olisi kammonut minkäänlaista jokea vyöryvine jäälohkareineen pelastaakseni lapseni. Etpä kyllä, sen uskon, sanoi Miina neiti, hymyillen hänen innolleen. Minä uskon, että sinulla on varsin luja tahdonvoima ja hyvä terveys, mutta juo nyt ystäväiseni hiukan enemmin kahvia ja unhota koko tuo liikuttava tapahtuma.
Vaikka hartaasti toivonkin saavani kuulla, mitä sinulla on sanomista, niin... Ah, mitkä ajat, kun ei äiti ennestään tiedä tyttärensä tekemisiä, vaan jälkeen päin kertomuksien kautta täytyy saada niistä tiedon. Mutta en minä kuitenkaan nyt tahdo että sinä vielä enemmän itseäsi kiusaat ja ponnistat. Lepää nyt, lapseni, hyvää yötä. Huomenna pitää sinun kertoa minulle kaikki."
»Kohta kaksi. Mene, lapseni, sänkyyn, ettet palellu.» »Saanko jättää oven auki?» »Peloittaako sinua?» »Peloittaa vähän.» »Jätä sitten. Ethän liene kipeä, Hannaseni?» »En minä ole kipeä.» »Näytät vähän kalpealta. Kun et vaan olisi sentään?» »Mamma, minä näin niin pahaa unta. Kun suuri musta koira ajoi takaa ja tahtoi purra.» »Sitäkö rupesit pelkäämään? Vaikka tiesit, ettei se ollut muuta kuin unta.
Ajattelin vaan, että tuskin loikoisi nyt kaunis Jukka kalpeana tuossa, joll'ei lapseni olis eksynyt. Niistä emme sentään hiiskuneet mitään. Kyyneliä pusertaen jätin laihtuneen pojan hyvästi. Katua kävellessäni olin niin kirousta täynnä, että olisin tahtonut polttaa koko rupisen maailman poroksi. Mutta vielä samana päivänä piti minun itseni palaa poroksi.
Miehelle, koiralle, joka on kavaltanut isänmaansa joka on vietellyt lapseni hänellekö olisi minun tehtävä ruumiskirstu? Katsokaas minua herra!
Mut ulkona kurjan silmä nyt äkkiä leimahtaa, Niin hurjan säihkyvä katse yön selkähän tuikahtaa: »Oi lapseni! kuolema meille on onnehen suorin tie, Sill' tuskinpa helvetissä olo karvaamp', synkemp' lie! Vaan lapseni kanssa jos tuonne käyn koskehen kuohuavaan, Ei meille yhteiskunta suo silloin siunaustaan, Ja luojakin meiltä sulkee tien armon ja autuuden, Tää onpihan uskonoppi kirkkomme ja pappien.
Kolmattakymmentä vuotta olen taistellut pelastaakseni lapseni. *Siinä* on arvoituksen avain. *Se* se antaa älyä otsaan.
Oppineet, niin sanoakseni, kyntävät maata, tekevät kaivamistöitä; mutta sivistyneet kasvattavat sen kukkia ja hoitavat niitä. Sivistys on varsin toista kuin tieto, lapseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät