Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Mutta hämillään ja lakkiaan pyöritellen Jehu kääntyi apteekkarin puoleen: Minä tuota lähdin kysymään ... pistäysin ... että paniskohan se patruuna hyvin pahaksi, jos tuota minä niinkuin kesken vuoden... Kesken jäi lause. Mikä päähäsi nyt on pistänyt? Pois palveluksestako pyrit? kysyi kummissaan apteekkari. Niinhän minä sitä olen vähän tuumaillut, että jos ei patruuna pahastuisi...
Daniel nyykäytti muutaman kerran päätään ikäänkuin vahvistukseksi, löi lakkiaan polveaan vastaan ja loi pastoriin omituisen veitikkamaisen ja ystävällisen katseen. "Kiitoksia vaan, rakas Daniel", vastasi Robert ja taputti vanhaa seppää olkapäälle, "minua ilahuttaa kuulla, että täällä löytyy edes joku, joka ajattelee minusta ystävällisesti.
Ylioppilas istui jo rattailla. Eikö matka sovi täältä kautta vielä tänä kesänä? kysyi isä. Ehkä sopii ... en tiedä varmaan ... vaan on se hyvin mahdollista. Jos sopii, niin terve tulemaan meille! Kiitos vain! Hän kohotti lakkiaan, ja hevonen lähti liikkeelle. Jo oli pannut lakkinsa melkein päähän, kun huomasi Ellin verannan ikkunassa. Kohotti sitten vielä hänellekin. Hevonen kiskaisi juoksuun.
Jos ylioppilas joskus sattumalta näki Ainon kulkevan puutarhassa kukkia poimien, pysähtyi hän katsellakseen häntä, mutta hän ei koskaan astunut askeltakaan lähemmäksi tavatakseen tyttöä, eikä koskaan pysähtynyt kohdatessaan hänet tiellä, vaan nosti hänelle ainoastaan lakkiaan.
Sitten wiittasi hän kädellään Mielosta ja sanoi kääntyen nuoreen herraan päin: "tämä herra". Nuorukainen kohotti lakkiaan ja nyökkäsi Mieloselle. Häntä häwetti, sillä hän aawisti, että mummo on hänestä nuorukaiselle jotakin puhunut. Sitten poistui nuori herra.
Hän ei suinkaan näyttänyt olevan vieras sattumalta vastaantuleville jaalojen miehille, sillä he nostivat hänelle lakkiaan, vaikkakin hän jotensakin kylmästi vastasi kohteliaisuudenosoituksiin, ja tunnustettava on, että nämä näkyivätkin pikemmin johtuvan pelosta kuin mistään leppeämmästä tai hyväntahtoisemmasta tunteesta.
»Mokoma Nymark; hänestä ei ole muuta kuin vastusta.» John katseli alas kadulle. Ihmisiä siellä liikkui, mutta ei hän niitä nähnyt, vaikka silmillään heitä seurasi. Pari koulupoikaa kulki ohitse; he nostivat lakkiaan; tervehdys jäi vastaamatta. Hetken päästä hän ikäänkuin kiskaisi itsensä jostain erilleen. Nosti päänsä pystyyn ja suoristi, hartioitaan.
Lähdettiin kävelemään taas, Heikki ja Liisa puhellen ja nauraen keskenään, Katri muistellen hoijakassa-ajoaan. Tulipa sotamiehiä vastaan. Katri nyt katsoi ja odotti, että mitenkä nyt. Sotamiehet nostivat kätensä lakkiin ja kulkivat sivu, aliupseeri hipasutti kädellään lakkiaan. Se oli Katrista somaa. Vaan vähän matkaa käveltyä asteli toinen sotaherra vastaan.
Tuomari kääntyi taas Taaviin, jatkamaan tutkintoansa siitä, missä keskeytyi. "Mitä hän puheli teidän kanssanne?" "Kuka?" "Te puhuitte siis useamman kanssa sinä iltana polulla?" "En minä " "Minkätähden kysytte kuka?" "Minä kysyin ilman vaan ajatuksissani se herra puhui minulle yhtä ja toista". "Mitä esimerkiksi?" Taavi pyöritti lakkiaan ja kertoi mitä muisti.
Hän lähti portaita alas, mutta tapasi keskiportailla hienon herran, joka oli sotilaallisen näköinen ja jolla oli kultasankaiset silmälasit. Pyydän nöyrimmästi anteeksi! lausui vieras, nostaen kohteliaasti lakkiaan; neiti Julia Palm kai asuu täällä? Kyllä hän asuu, vastasi luutnantti Gustaf, uteliaasti tarkastaen vierasta. Sotilaat käyttävät harvoin silmälaseja, ja vielä harvemmin kultasankaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät