Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Vai niin, no, mutta älkää nyt kuitenkaan minua keskeyttäkö, murahti laivuri; minä heräsin siihen, että kellot kumahtelivat kaupungin tornissa ... piru olkoon palovartijana! Siunatkoon, silloin saisimme palaa kekäleeksi joka sorkka! Edelleen, edelleen, herra kippari!... Anteeksi ... herra kapteeni, piti minun sanoa!
VIOLA. Ja nämä sanat todeksi ma vannon, Ja valan tään niin kiinteästi pidän, Kuin taivaan kupukatto valon pitää, Jok' yön ja päivän erottaa. HERTTUA. Kätesi! Nyt tyttöpuvussa sun nähdä tahdon. VIOLA. Se laivuri, jok' ensin toi mun rantaan, Sen tallettaa; mut jonkun jutun vuoksi Nyt tyrmäss' on hän, johon hänet kätki Malvolio, tämän neidin seuraherra. OLIVIA. Hän oiti hänet irti päästäköön.
Kyllä tunsi minut arvoisa isänne, pitejämme senaikuinen pastori, hän minut ja minä hänet. Niin, miksi ei tuntenut? hänpä juuri vihkikin meidät! Eli silloin vielä isoisännekin. Kaukaisia meriä kynti hän. Voimallinen mies ja rohkea laivuri oli Ananiias Leipäsäkki. Mutta koulussa muuttui hänen poikansa nimi paljon muuttaa koulu. Sellaisia ihmeitä lauleli Hilaarius Kukko.
Sinun isäsi oli, niinkuin tiedät laivuri; hänellä oli vähäinen huone Bremen'issä ja sen lisäksi haaksi, jolla hän rehellisesti elätti itseänsä. Jospa vaan hän ei olisi antanut houkutella itseänsä parantamaan tätä yksinkertaista tilaa, jossa me elelimme aivan onnellisesti ja tyytyväisesti! Mutta kuinka kävikään. Sinä olit juuri seitsemän ja Vilho viiden vuoden vanha, kun kiusaaja lähestyi isääsi.
Olsen ja rouva Velker katselivat valmista. Syötyä ja juotua läksivät nuoret yhdessä astumaan pitkin rantaa ja kävivät sitte istumaan pienelle kalliolle, josta voivat katsella pitkin meren selkää. Rouva otti esiin ompeluksensa ja istui paikallansa puun alla; laivuri Olsen oikasihe hyvillä mielin nurmikolle hänen lähellensä ja poltti piippuansa aika tavalla.
Mutta sanotaan Herran Jumalan olevan hulluin hoitajan, ja niin oli nytkin, sillä onnellisesti oli venhe tullut alas koskesta, mutta tuuli ajoi sen merelle, Ruotsin puolelle, jossa Tukholmaan kulkeva laivuri löysi mielipuolen, otti sen laivaansa, hoiti sitä vaikkei sen kieltäkään ymmärtänyt ja vihdoin heitti Tukholmaan.
Täällä lienee otettu koville näinä aikoina, koska lapsetkin ovat oppineet puremaan kuin kissat. Poika parkui vain edelleen täyttä kurkkua. Tukitko suusi, nulikka! ärjäisi laivuri taas naurahtaen, otti valkoisen nisuisen laivakorpun ja piti sitä pojan silmäin edessä.
Minä erehdyin, virkkoi Bruno; viinuri, enemmän punssia! No, jatkoi laivuri, minä tietysti käänsin silmäni sinnepäin, mistä avunhuuto kuului, ja silloin näin erään esineen vierivän alas virtaa ... väliin se meni veden alle, väliin taas seilasi pinnalla ... ja että se oli ihminen, sen minä äkkäsin oitis. Sitten, sitten?
Ei, koukkuihin, näihin viiteen koukkuun, vastasi muuan laivureista, kohottaen karkeata kättään ja liikutellen kankeasti sormiaan. Mitä?... Tekö hänet ongitte? huudahtivat kaikki melkein yhteen ääneen. Minä, vastasi laivuri, silmäten itsetietoisena ympärilleen. Kertokaa, kertokaa! kuului kaikista pöydistä. Kertokaa, kertokaa! kehoitti mustalainenkin, jonka ääni oli hiljainen, mutta haudankolea.
Laivuri Worse seisoi "Perheen Toivossa"; raitis pohjoistuuli puhalteli yli vuonon ja vanha priki hiljaa purjehti satamaan pienillä purjeilla. Hän avasi silmänsä, vaan hän ei nähnyt noita kalpeita kasvoja ympärillänsä. Hän näki auringon loistavan Sandsgaardin lahdella, jossa siniset kesäaallot joukottain riensivät rannalle ilmoittamaan, että Jaakko Worse oli vuonolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät