Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja niin se hautaa vainajan ja tuiskuttaa lumensa laineiden kuolinkääreeksi.
Lumi, puut ja pensaat kohoilivat ja laskivat laineiden tavoin: lammikosta lähtevä puro oli syönyt aukon lumipadon lävitse ja vei sen nyt mukanaan. Koko laakso oli kuin ilmi elossa. Ryske ja kohina muistutti lumivyöryn pauhua. Nuorukaiset seisoivat äänettöminä ihmetellen veden voimaa. Sellaista he eivät olleet ennen nähneet eivätkä ajatelleetkaan. Vuorotellen tuli lauhkeita ja kylmiä tuulahduksia.
Koetti painaa yhäkin ohimoa ja poskea kylmää rautaa vasten, joka teki hyvää. Siinä hän pysyttelihe vähän aikaa, ilkeä, yhä paheneva tunne sydänalassa. Hän kuuli epäselvästi laivan jyskytystä ja erotti vain hämärästi kuun valojuovan alhaalla laineiden harjalla. Joku ajatus oli hänelle muodostumaisillaan jostain asiasta, mutta ei siitä pitkään aikaan mitään valmista tullut.
»Jälleen minua ihastutti», kirjoittaa hän, »ilmaston raikkaus, joen rannalla olevien pinjojen ja palmujen kauneus; virran laineiden kristallinkirkkaus ja lintujen laulu tekivät tämän paikan erinomaisen kauniiksi. Tuhannet kielet voivat yhtä vähän kuin minunkaan käteni saattaa kuninkaalle ja kuningattarelle kuvailla tätä kaikkea, sillä täällä luulee olevansa lumouksen ja taikuuden keskellä.
Joki oli paisunut ja virtava ja suuret jääkappaleet ajelehtivat edestakaisin kuohuvien laineiden keskellä. Elisa katsoi heti virtaa ja ymmärsi, ett'ei lautan tavallisesta ylimenosta nyt voinut olla puhettakaan. Mutta ehkäpä veneellä. Hän meni joen rannalla olevaan pieneen ravintolaan asiata kuulustelemaan. Siellä vakuutettiin, että kaikki ylipääsö sillä hetkellä oli mahdoton.
Noissa pienissä, lujuutta osoittavissa, vaaleissa silmissä kuvastihe laineiden vaihtelevat väritykset tuuheiden, sysimustain kulmakarvojen alta, joita toisistaan erotti pari syvää ryppyä tuon korkean, suoran ja ahavoittuneen nenän yläpuolella. Myrskyn raivotessa lähenimme rannikkoa; vaahto hyrskähteli laidan yli alahangan kohdalta, jossa kotka rauhattomassa vankilassaan räpisteli.
Hän karhun keralla painia löi ja suden kanssa hän kilpaa juoksi, ja jos joskus hän metsästä ikävöi, hän samosi meren luoksi ja rannan paadelle istuen hän katseli nousua laineiden ja syvyyttä meren vihreän ja hän tunsi ihanan ikävän ja hän tunsi sen syvällä povessaan, ett' oli hän poika kuninkaan. Mut kerran kylälle saapuen hän nähdä sai ihmisen tyttären.
Milloin he olivat edessä, milloin takana ja milloin sivulla; välistä sukelsivat lymyyn laineiden alle, ja kun Heikki jo luuli heidän ijäksi vajonneen syvyyteen, silloin pujahtivat taaskin ylös, pudistelivat keltaisia kiharoitaan, nauroivat ja taputtelivat käsiään.
Lattia oli suurista lujista kivikappaleista, jotka musertuaksensa ylvästelivät väkevimmänkin miehen ponnistuksille, jonka ohessa näiden paksujen muurien kosteus näytti ilmoittavan, että holvin ulkopuoli oli aivan lähellä merta, mitä myöskin todisti ulkopuolelta kuuluva laineiden loiske.
On siis jo ilta käsissä ja me olemme tuntikausia harhailleet rajattomalla jäällä. Tuolta siintää jo edestämme jotakin korkeata ja tummaa, varmaankin maata. Mutta samalla kuuluu taas korviimme outoa ääntä. "Mitä se on tuo?" kysäsemme yhteen ääneen ystäväni ja minä. "Laineiden loisketta", vastaa Matti hitaasti. Tuokioisen kuluttua olemmekin jo saapuneet jään reunalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät