United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
XXXVIII. Lasten kaikissa leikeissä, vaikka ne olisivatkin paljasta vallatonta särkemistä ja hävittämistä, voidaan huomata luomisen halua. Poika tuntee olevansa syntynyt mieheksi, että siis työnteko on hänen kutsumuksensa. Paras lahja, minkä hänelle voi antaa, on joku työkalu. Oli se sitten puukko tahi pyssy, rakentava tahi hävittävä apukeino, molemmat edustavat työtä ja saavat aikaan muutoksia.
Sill' aikaa voitte itseksenne Iloita lempitoiveinenne Edes ilmapiiriss' impyenne. FAUST. Joko meemme? MEFISTOFELES. Viel' on varhainen. FAUST. Vaan laita lahja nyt armaallen! MEFISTOFELES. Heti lahjat! Niin hän kiinni saa tuon tähden! Ma tiedän monet aartehet Ja aarninhaudat salaiset, Nyt niitä katsomaan ma lähden. Ilta. MARGAREETAN PIENESS
Vierashuoneessa ei ollut ketään muuta ihmis-olentoa, kuin maisteri Lahja.
»Lahjain ottamisesta»-runo sisältää m.m. seuraavat pilat: »Raha muuttaa miehen mielen, lahja liikuttaa sydämen, ehkä sarwesta sahatun. Härkä hännin häiläseepi talon-pojan taluttaissa selwän silmän Tuomarilda. Woilla Pappi woiteleepi ilon, autuuden awaimen, lukun raswalla lujemman. Sielun laskeepi sisälle iän-kaikkiseen ilohon, kosk' on hinda hyppysissä.
Pets oli jo niin mieltynyt Feliks'iin, että hän saattoi mieltänsä myöten siihen tarttua, silittää, korvien takaa raappia ja selkää taputtaa. Karhua miellytti joka lahja, jonka se palkitsi hyvällä hyrinällä ja hienosti hieromalla suurta päätänsä Feliks'in rintaan. Pets käypi nyt tuleen ja veteen teidän tähtenne, nuori herra, jatkoi karhuntanssittaja.
Jumala on voinut antaa ne suoraan. Mitenkä suoraan? Ka, antakaa te Helgan uskoa, niinkuin hän itse tahtoo. Ja uskokaa te, pappa, niinkuin te osaatte. Helga tietysti tarkoittaa sitä, että tämä on kuin jumalan lahja, ja niin ihmeellinenhän se onkin, ja että kun jumala antaa, niin hän antaa lyhentämättä. Olisiko tuo nyt niin kummaa, jos jumala kerran olisi antanut meillekin ja vaikka kuinka suoraan.
Miksi oli sydämeni sykkinyt niin kiivaasti silloin, miksi oli minun sitte niin vaikea saada ajatukseni hänestä erilleen? Eräänä päivänä tuli isäni luokseni. Rakas lapsi, minulla on sinulle yksi pyyntö. Hän piti kädessään erästä kääröä. Tässä on minulla sinulle jotain, sanoi hän laskien käärön pöydälle. Pyyntö ja lahja! Sitähän voi sanoa lahjomiskoetukseksi! sanoin minä nauraen.
Huonoin vaate, Mi häntä verhoo, kalliimpi on mulle Kuin kaikki hivuksesi, vaikka kukin Niist' oisi mies sun-laisesi. Pisanio! CLOTEN. Vai vaate! Piru olkoon! IMOGEN. Mene oiti Kamarirouvan, Dorothean, luo. CLOTEN. Vai vaate! IMOGEN. Täällä kummittelee narri Ja pelottaa ja kiusaa. Käske häntä, Ett' etsii renkaan, joka ranteestani On suljahtanut. Se on herras lahja.
Alussa, annettuaan ne niin pian pois ja tuumiessaan sitä, mietti hän vaan ja tämä ajatus palasi useinkin kuinkahan paljon kengät oikeastaan saattoivat maksaa; niiden omistamista ei näköjään ollut niin helppo unohtaa, ja hän ei ajatellut enää ollenkaan, kuinka paljon hän oli tehnyt hyvää mustalle Marannalle, kenkäin lahjoittaminen näkyi hänestä olleen ensimmäinen hyvä työ, ja tieto siitä teki arvattavasti hänet paljoa onnellisemmaksi, kuin lahjan saajan; hän hymyili yhä itsekseen, hänellä oli sielussaan salainen lahja, joka sai hänen sydämmensä hyppimään ilosta, ja kun Johannes kysyi häneltä: "Miksikä sinä hymyilet noin itseksesi, niinkuin lapsi maatessaan?" sanoi hän: "Oi, Jumala, se onkin niin unen laista!
Pois jos haluat, surua, tuskaa meille älä jätä! PRINSESSA. Kuin onkaan lohduttavaa, ystävälle, jok' aikoo vähäks aikaa poistua, pien' antaa lahja, vaikka oisi se vain uusi vaippa tahi ase joku! Ei sulle enää mitään antaa voi, pois katkerana kaikki omasi sä heitäthän.