Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Voin, Löfving, olen Sakarin, teidän ystävänne poika. Olen se lapsi, joka leikki teidän Marttinne kanssa vaimonne kuoltua ja kun ystävänne vei kodittoman poikanne vaimonsa hoidettavaksi. Löfvingin sydän ikäänkuin lakkasi tykyttämästä. Ei sanaakaan päässyt hänen huuliltansa, ja lasimaisella katseella tuijotti hän Attilaan. Elävän Jumalan nimessä, älkää pettäkö minua, puhkesi hän vihdoin sanomaan.
Vakavuutta, lämpöä ja tarmoa kuvautui Löfvingin kasvoissa, kun hän vankalla äänellä lisäsi: Mikäli minuun tulee, ei saa majuri Sprengtport koskaan syytä katua hyvyyttänsä, sen tähden sanon suoraan mitä ajattelen, eikä neiti saa käsittää sitä toisin kuin se on tarkoitettu. Minulle voitte puhua avonaisesti.
Vaihdettuansa kysyväisiä silmäyksiä, kääntyivät molemmat Löfvingin puoleen, kuullaksensa mitä hän arveli tästä ennustetusta valtakunnasta. Hän oli tarkkaavasti kuunnellut Attilaa ja istui yhä hiljaisena tuolillaan akkunan edessä, mutta kun nuorukaiset kysyivät, kumartui hän miettivänä eteenpäin, aprikoi hetkisen ja sanoi sitten: En usko, että tuo menestyy.
Katsokaa, kirkasi hän viitaten metsään, siellä seisoo itse kuningas kruunu päässään, ottamassa takaisin sitä mitä häneltä on ryöstetty. Ettekö tiedä, että Vilajoki on hänen ja hänen on Viipurikin? Talonpojat olivat kokoontuneet Löfvingin ympärille surmataksensa hänet, mutta tuo odottamaton tiedonanto, kapteenin varma ääni ja valtaava tarmo saattoivat heidät epäröimään.
Syvä suru synkistytti Löfvingin mieltä, kun hän hiljaa vastasi: Emme siis koskaan tapaa toisiamme? Ei täällä, mutta ehkä tuolla ylhäällä. Tien tunnemme molemmat, ja sillan, joka johtaa haudan yli, tunnemme myös. Hyvästi, poikani, nyyhkytti Löfving, sulkien Attilan syliinsä. Suo minulle anteeksi!
Hän on sallinut vieraan vallan hallita Suomessa; yksityisen ei sovi muuta kuin nöyrästi seurata hänen tahtoansa, joka kyllä määrää päivän, jolloin hän omansa vapauttaa." "Onko teillä hiljan ollut yhteyttä tuon mainion partiomiehen Löfvingin kanssa?" "Minun tietääkseni ei koskaan."
Kyyneleet tukehuttivat hänen äänensä. Hän ei voinut sanoa enempää. Häntä piti Maria rakkaana, vakuutti Löfving. Häntä eikä ketään muuta. Näinhän itse, ettei hän huolinut ollenkaan Martista. Attila kääntyi Löfvingin puoleen: Antakaa minulle anteeksi se suru, jonka tein teille ja pojallenne. Se tapahtui vastoin tahtoani. En ole koskaan toivonut teille pahaa.
Hän ei ollut sitä huomaavinaan ja jatkoi matkaansa. Vihdoin äkkäsivät upseerit Löfvingin, joka seisoi kumarruksissa rikkinäisten rattaiden vieressä naulaten kokoon jotakin ruumisarkun kaltaista. Häntä huudettiin tulemaan, mutta tuo muutoin niin valpas mies ei nähnyt eikä kuullut, ennenkuin Buddenbrockin palvelija laukkasi hänen luoksensa ja käski kapteenia rientämään paikalle.
Sotako on julistettu? Ei taida olla, valitti ukko, mutta voi niitä ruotsalaisia, kruunun miehiä! Voi, voi, missä on Löfvingin rouva? Ottivat hänen lehmänsä ja Hiitolan ja Tellan. Onko totta mitä sanotte? kysyttiin usealta taholta. Kyllä on, nyyhkytti paimen. Kuka otti? Kruunu otti sotaväen tarpeeksi.
Mutta kun Leena oli lopettanut tukemisensa ja hiljaa rukoillut, nousi Maria tervehtimään. Kyllä hän oli tänään jo nähnyt sekä Löfvingin että hänen vaimonsa, mutta heidän kodissaan oli hän ensi kertaa. Kuinka lämpöiseltä ja iloiselta neiti näyttää, hymyili Leena. Ilo on harvinainen tätä nykyä. Isäni on jo tulossa muutaman virstan päässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät