Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Yrjö Maunu kääntyi Löfvingin puoleen kysyen: Miltähän semmoinen näyttäisi? Löfving veti suunsa täyteen savua, puhalsi sen ilmaan ja viittasi sitten noihin keveisiin tupruihin: Tämmöiseltä Suomen valtakunta näyttäisi. Ja sitten hajotti hän kädellään hattaran, joka siten haihtui.
Kapteeni katseli niinkuin haaksirikkoinen katselee, kun hän vieraasta rannasta silmäilee merta ja ajattelee niitä, jotka ovat sinne vaipuneet ja jättäneet hänet yksin. Löfvingin vieressä seisoi Martti ja Maria, tämä kuten kaikki muut hämäläisten vaaleansinisessä univormussa. He eivät keskenään enää vaihtaneet monta sanaa.
Sisällisen liikutuksen piirre ilmaantui Löfvingin kasvoihin: Oletteko lakannut vihaamasta minua? En vihaa enään ketään. Ainoa toivoni on saada tilini elämän kanssa suoritetuksi. Löfvingin sydän rupesi heltymään: Se ei käyne teille vaikeaksi, sanoi hän surullisesti hymyillen. Teidän on vaan annettava anteeksi niille, jotka ovat teille pahaa tehneet.
Husula oli pysynyt syrjässä ja vaiti, mutta nyt meni hän Löfvingin luo, joka seisoi yksinään. Onnen ilmaus kirkasti nuorukaisen muutoin niin haaveksivat kasvot, ja kapteeni arvasi, että Juhanalla oli jotakin sydämmellään. No, poikani, ymmärräthän, että olen pyytänyt sinuakin, sanoi Löfving iloisesti, tarjoten hänelle kättä.
Martti oli hänelle kyllä vielä rakas, mutta vaikea oli häntä nähdä. Martti vetäytyikin Tapanin vuoteen puoleen, ettei häiritsisi, ja kun Sprengtport vihdoin avasi silmänsä, näki hän avoimen oven kautta Löfvingin nopein askelin astuvan suoraan mökkiä kohti. Tuolla tulee isäsi, sanoi majuri. Oletko häntä tavannut sen jälkeen? En.
Senkin taistelun lopetti 1721 vuoden rauha, mutta silloin makasi Suomi kuolevana paarillansa ja Ruotsi oli vararikossa. Venäjällä vankeudessa olleet palasivat kohta sen jälkeen ja pyysivät leipää, mutta sitä ei ollut, ei ainakaan Löfvingin kaltaisille, sillä Ruotsilla ei ollut mitään annettavaa ja Suomessa kasvoi vaan epätoivo ja suru.
Ylhäiset ja alhaiset riensivät tervehtimään suurta miestä, mutta hänen ylhäisyytensä viittasi torjuvasti heille kaikille. Nähtiin että hän tahtoi olla yksin. Heinäkuorma yhä läheni, ja nainen joka oli ollut siellä peitettynä nousi katselemaan ympärillensä. Hän näkyi tuntevan seudun. No ilmeinen ihme! huusi rehevä porvarivaimo harmaalle äidillensä. Tuohan on Löfvingin Leena.
Tavallisesti oli kuja Löfvingin pirtin kohdalla ihmisistä tyhjä, mutta nyt sillä kulki väkeä, joka palasi kaupungista uutisia kuulustelemasta. Liikettä lisäsi kaupungin karja, kilisevine kelloineen ja lasten ajamana. Buddenbrock ja majurikin tulivat ulos ja pysähtyivät samoin kuin Wrangelkin. Rientäen saapui vihdoin Ring. Tuossa on ämmä, sanoi hän hiljaa. Kyllä hän ottaa povataksensa.
Kun lähetystö kuletettiin takaisin, puhutteli sitä joku murteellisella venäjänkielellä. Attila tunsi kohta Löfvingin äänen ja kertoi hänelle samaa kuin everstiluutnantillekin. Löfving puolestansa pyysi viemään terveisiä vaimolleen ja tiedon, että hän ja Martti voivat hyvin, mutta että Tapani ja Husula olivat kaatuneet. Tapani oli viimehetkenään ajatellut vaan äitiänsä.
Martti oli minulle mitä on hongalle yksinäinen käki, kun se, täynnä toiveita, laskee alas autiosta avaruudesta rauhassa katsellaksensa maailmaa. Hänestä liitelivät parhaat ajatukseni tulevaisuutta kohden, ja häneen ne palasivat takaisin. Löfvingin ääni rupesi värisemään. Uinaileva suru oli herännyt hänen sielussaan ja esti häntä puhumasta enempää.
Päivän Sana
Muut Etsivät