Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Se painoi leimansa myös koko hänen olentoonsa, jossa ennen oli ollut jotakin pakotettua, pinnistettyä arvokkaisuutta, jotakin teeskenneltyä, tekopyhää koskemattomuutta ja samalla ehkä jotakin arkailevaa ja ympärilleen pälyvää, ikäänkuin hän olisi peljännyt, että joku sittenkin voisi nähdä hänen lävitseen ja keksiä hänen oikean, väärentämättömän minuutensa. Kaikki tuo oli nyt kuin poispuhallettu.
Niinkuin nuorukainen olisi istunut tulen ääressä ja tuntenut kuinka sen yhä paisuva, onnensäteinä hänen lävitseen kulkeva lämpö olisi äkkiä pistänyt tulisena kipinänä. »Kuinka sinä nyt tuollalailla puhut?» sanoi hän melkein hätääntyneenä. »Sehän on aivan järjetöntä!» »Järjetöntä se onkin, mutta jos sinä tietäisit kuinka minä sinua rakastan!
Hän oli semmoiseen liian hyvä kuten hänestä itsestään tuntui. Hän ei ollut käyttänyt aikaisempaa nuoruuttaan kehnosti. Ja hänen mielensä oli vielä kiinni tuskallisen makeassa välirikossa. Makeuden sekaan ei saisi laskea karvasta. Elostelija hän ei ollut eikä tahtonut siksi joutua. Ja tätä ajatellessa vihlaisi hänen lävitseen omituinen, kirpeä vilpittömyys.
Kuin olisi kuurainen rautakanki syösty kiireestä kantapäähän hänen lävitseen. Mitä katsot? kysyi hän toisen kerran, jyrkemmin ja jo valmiina kuohahtamaan. Ilman vain, virkahti Liisa viivytellen. Sinä näytit siinä äsken niin lystikkäältä. Koomilliselta? kysyi Johannes terävästi. Enhän minä sitä ole sanonut. Eikä se mitään ollutkaan. Johannes vaikeni peläten sanovansa liikaa.
Paavo Kontio tunsi nyt itsensä kokonaan tyyneksi. Ei hän sentään vielä lasikaappi ollut, ei sentään kuka hyvänsä voinut vielä nähdä hänen lävitseen. Ja sinä? kysäisi hän. Kokonaan kirjallisuudelle antautunut? Suuri kirjailija haukotteli haikeasti. Olen viime aikoina harrastanut pääasiallisesti teatteria, virkahti hän sitten välinpitämättömästi.
Ontuuko minun tämäkin vertaukseni?» »En minä tiedä en minä ole koskaan sitä ajatellut siltä kannalta», vastasi nuori rouva hämmentyneenä. Valaistuslaite oli joutunut epäkuntoon, kaasuliekit levottomina lepattivat. Molemmat istuivat äänettöminä. Nuoren miehen veri kuohui ja kiihkeä maltittomuus kulki kuumepuistatuksina hänen lävitseen.
Olikohan hänkin tullut vanhaksi?... Omituinen pistävä tuskantunne soljahti hänen lävitseen... "Bengt", sanoi hän nousten, kietoen kätensä Bengtin kaulaan ja painautui häntä vasten pehmeällä, hellällä tavallaan, "sinä kätket jotain minulta näytät siltä, kuin et olisi terve?" Bengt säpsähti ja purasi kovasti huultaan. "Oho! Enkö muka ole kaunis?" ... kysyi hän, koettaen laskea leikkiä.
Hän seisahtui sen ääreen ja katseli hetkisen tarkkaan lasta näytti niinkuin hänen lävitseen olisi kulkenut hiljainen väristys. Vaan heti tämän jälkeen näkyi kasvoilla kuin hymyntapainen hän kohotti oikean kätensä ja veti hitaasti suuren, voimakkaan ristin lapsen rinnan yli.
Miten on Jumala menettelevä, mitä keinoja täytyy Hänen käyttää saadakseen sinut näkemään itsesi, näkemään, että entinen minäsi valepuvussa yhä on olemassa ja vaatii ja pakottaa eikä tahdo suoda sijaa muiden vakaumukselle, muiden mielenlaadulle ja luonteelle..." Hän katkaisi äkillisesti ajatusjuoksunsa; hänen lävitseen suhahti omituinen, tuskia ja kärsimystä aavistava tunne.
Uutelan silmät loistivat ja hän nyökäytti iloisesti päätään. »Suvi» sana oli kulkenut kuin lämmin tuuli hänen lävitseen. Eikä hän enää tämän jälkeen kuullut sen enempää sanoja, ainoastaan erotti äänen keinumisen kuin hiljaisen hyminän. Hän oli siirtynyt Lumikankaalle. Oli juhannusaamu. He olivat juuri saaneet uuden pirtin valmiiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät