Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Suomesta olen, vastasi Niilo. Kukkasten ja lintujen välillä nousi vilkas keskustelu. Suomesta, hän on Suomesta, pakisivat he toisilleen ja ruusunen vienolla äänellä jatkoi: Maassasi olen ollut, nuorukainen. Siellä keväisen auringon suutelo mun eloon herätti, siellä taivaan kaste mua illoin tervehteli ja kesäinen, lämmin sade voimiani virkistytti.
Ah, kuinka viehättävästi lämmin tuuli suuteli niskaani ja käsivarsiani!... Sillä lailla tulin kotiin... Siellä oli Ilse jo muuttanut sohvan toiseen huoneesen ja, suojellaksensa sitä, peittänyt sen vaatteella, ja par'aikaa pani hän uutimia kokoon ja laski ne sitte laatikkoon. "Ilse, leikkaa nämät poikki!" pyysin minä, ojentaen hänelle pitkät, hankalat hiukseni.
Meille eli laivan kapteenille maksettiin kuljetuspalkkaa 25 puntaa eli 500 Smk. hengeltä koko matkalta, johon maksuun laivan täytyi pitää heille täydellinen ylöspito, vaatteet, makuupatjat, peitteet, lämmin vesi joka aamu vaatteitten ja heidän itsensä pesua varten sekä tarpeellinen lääkärinhoito tarvittaissa.
Oli lämmin kesäpäivä; niityllä seisoivat niittomiehet paitahihasillaan pitkillä, suoravartisilla viikatteillaan heinää niittäen; minä seurasin äitiäni, joka sukkaa kutoen käveli heinämiesten luoksi. Niityn aidan luona oli alastoin kallionlohkare, jonka taakse äitini oli valmistanut istuimen itselleen. Sen yläpuolella kasvoi kivien välissä vaadermapensas ja sen sivulla yksinäinen pienoinen koivu.
Mutta, mitä vielä! Ei tohveleita nyt enemmän kuin viime kerrallakaan! Ei siinä auttanut hyvät puheet eikä pahatkaan. Lehtori hypähti tuskastuneena ylös kiikkutuolista ja alkoi astua tassutella sukkasillaan toisesta seinästä toiseen. Matto oli pehmeä ja lämmin ja tyynnyttävä. Ei siitä Liina rukasta enää ollut tähän elämään. Paras olisi jos pääsi pois. Huonoksi oli käynyt ruumiillisestikin.
Taistoni kestä ja näin, kuin mä, Katsele mailmaa kohti. Myrsky jos pilviä kokoon laas, Leikki huimalta näyttää; Vesiin päivä jo paistaa taas, Pursi parhaansa täyttää. Pilvessä tie, tahi väikkyvä vuo, Matkalla myös moni tapaus, Eessä tummina aavat nuo: Mailma elämä vapaus. Hääaamu. Tuoll' lämmin auer leijuu Päin kukkalavaa, Ja helmiaarteitansa Jo kukat avaa.
Ilta oli tyyni ja lämmin; aurinko oli laskullansa. Pieni venhe kulki keinuen raivonneen tuulen jälestä loikasti aaltoilevaa veden pintaa Paavolasta kirkkoa kohden. Veneen perässä istui nuori neitonen. Hänen yllänsä oli musta vaatteus, päässään pieni musta huivi. Sen mukaan, minkä hänestä istuallaan ollessaan voi päättää, oli hän hoikka, solakkavartaloinen.
LIINA. Minun mielestäni on täällä hirveän lämmin. RIIKKA. Päin vastoin lapseni. Vapisethan vilusta. Ai! OORTTA. Mikä sinua vaivaa Katri? Minä, minä sain vaan tikun sormeeni. OORTTA. Lisää nyt kerrassaan niin, että riittää. KATRI. Voitte olla levollinen, että tulee tarpeeksi lämmin. RIIKKA. Kuinka te kaikki olette niin äänettömiä?
Jokainen ihminen tietää, mitä rakkaus on. Sillä jokaisella ihmisellä on omaisia, joita hän on rakastanut tai vieläkin rakastaa, ja jokainen tietää, että tässä rakkaudessa on yksi osa puhdasta ja kuolematonta, puhtainta mitä ihmisessä voi olla. Se oli synnynnäinen, lapsuudesta asti tuttu suhde; tuskin mikään asia maailmassa saattoi ollakaan niin tuttu, kuin tuo lämmin suhde omaisiin.
Karhu kaatoi minulta karjan ja minulla on karjanrehua; otan teidän karjanne luokseni, ja sinä, Pietari, jolla on enemmän kuin puoli osuutta meidän myllytupaamme, voit antaa tämän väen asua siellä talven yli; se on koko lämmin, ja voihan sen sitä paitsi korjata lämpimänpitäväksi ennen talven tuloa. Suostutko siihen, Pietari?" "No totta kai, kyllä minä suostun.
Päivän Sana
Muut Etsivät