Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Vain lakki vaaleakiharaisessa päässä ja lyhyt harmaa takki olisipa hän kehoittanut Johan Henrikiä tai Alfia menemään sillä tavoin puettuna vieraisille!... Jakob oli alkanut pitää tuosta pojasta. Elisabet olisi totisesti voinut valita huonomman.
Mikähän tuo mahtoi olla? Minä käännyin Mustiin päin. Se silmäili vuorotellen viheriäistä olentoa, vuorotellen minua ja katsoi minuun veitikkamaisesti, juuri kuin olisi tiennyt koko tuon olennon elämäkerran ja tarkoituksen, vaan ei kiusallakaan ilmoittaisi sitä, jollen itse saisi selville. Minä ajattelin pitkin ja poikin, ja yhtäkkiä alan tuumia mielessäni: "älähän mitään, jos se olisikin lakki.
Aivan oikein: viheriäinen päällys, mutta tupsu päälaella, mustan ja valkean kirjava ranta ja oikein kiiltolippu. Niin lakki se on, kuin onkin. Oi jos kellä olisi tuollainen lakki!" Silloin herätti kummini minut unelmistani sanomalla: "Juijo tules nyt anna minulle kättä; etpä arvaa mitä sinulle olen tuonut?" Mielelläni annoin hänelle kättä, sillä kyllä nyt jo tiesin kenelle lakki oli aijottu.
Ensiksi minä en nähnyt ketään; mutta kun huomasin jotakin oven tiellä, katsoin sen taa, ja siinä olivat kummastuksekseni Mr. Peggotty ja Ham, kumartaen minua, lakki kädessä, ja sulloen toinen toistansa seinää vastaan. Minä en saanut olluksi nauramatta; mutta syy siihen oli paljon enemmän ilo, että sain nähdä heidät, kuin heidän omituinen asemansa oven takana.
Ne hennoivat ottaa pikku vapaisuuksiakin, seista hajalla säärin, lakki toisella korvalla, elivät ja antoivat muidenkin elää. Mutta nää urokset ovat kuin koneita joiden sisässä asuu perkele. RAKENNUSMESTARI. Jos tuommoinen ärjäisee: "Seis!" ja ojentaa, tokko luulet, että siinä seisotutaan, vai mitä? JETTER. Minä paikalla olisin kuoleman oma. RAKENNUSMESTARI. Lähtään pois kotiin!
Ei auta muu tuon himokkaan Titaanin, Tuon mailman suutelijan saalihiksi, Hylätä uuras, sievä korutaito, Jot' itse Juno kadehtii. IMOGEN. Jo riittää: Ma huomaan, mihin tähtäät; olen melkein Jo mies. PISANIO. Mut ensin miehen näköiseksi; On sitä vasten mulla laukussani Varattu takki, lakki, housut, kaikki, Mitä on tarvis.
Auki reuhottaa tuo rääsytakki, Niskaan lipumass' on vanha lakki, Yksin silmäripsetkin on jäässä, Kengät rikki tämmöisessä säässä. Vilu taivaltajan suoniin tarttuu, Huu! kuin kylmä karttumistaan karttuu! Viel' on kartanolle virsta matkaa, Kulkuansa täytyy koettaa jatkaa.
Pitääpä varoa, etten sano ottiatuota, niin on lysti nähdä, kun Maija ei minua tunne. MAIJA tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki kädessä. Maija, Katri säikähti että pyörtyi. MAIJA. Herra siunatkoon! Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani tämän päähäni. Se on hellä ja hönkä ihminen. Pitääpä lähteä koettamaan, meneekö uudella lakilla jokapäiväinen leipä.
Ratsumies oli peittänyt itsensä viittaansa, jonka kaulus oli vedetty niin ylös, ettei alapuoli kasvoista näkynyt; lakki samaten oli vedetty alas otsalle, ja sen leveä sulkanen peitti kasvoin yläpuolen.
Katson kättä antaessani kysyvästi ja vasta hyvän tuokion perästä tunnen: sehän on oman pöytäkirjaryhmäni miehiä, medisiinari S. Mutta kuinka muuttuneessa asussa! Parta on kokonaan hävinnyt, päällä on hänellä uuden uutukainen palttoo turkiskauluksineen ja päässä komea kriminnahkainen lakki.
Päivän Sana
Muut Etsivät