Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
"Ja kirkkomiehille, jos niitä kerkiää wastaasi tulemaan!" huusiwat pojat hänen peräänsä. "Katsokaa kuinka komea se on", sanoiwat he toisillensa. "Niin oiwalliset siiwet!" "Entä sarwet sitten!" ilkkuiwat pojat keskenänsä ja lähtiwät pois.
Eikä se kumma ollutkaan, että saarnani oliwat sen sisällyksiset, sillä ne lähtiwät miehen sydämestä, joka niin werrattomasti rakasti itseään ja ja loistoa ja kunniaa, Wendlaa ja Wendlan professoria. Kun minä tulin kotiin, kiitti Wendla minua nytkin; totta kai hänkin tiesi itseänsä rakastettawan.
"Luultawasti owat ne jo menneet kotiin." "Mutta minä en jaksa enkä tohdi yksin mennä kotiin; lähde sinä, Pentti, wiemään minua!" pyyteli Inka. Pentti totteli ja niin lähtiwät he, mutta Pentti heitti lintukonttinsa kaadetun kontion wiereen, ottaen ainoastaan werisen kirween mukaansa.
Heidän pitäisi siellä olla hywin peloissaan ja yhden pitäisi hywin pelkääwällä, mutta kumminkin kuuluwalla äänellä ilmoittaa, että tännehän se "rulli" juuri tulikin. Esitys hywäksyttiin heti ja pojat lähtiwät hiipimään nawettaa kohti.
Nimismies loi waimoonsa synkän katseen. Sanaa lausumatta puristiwat Longman ja Rommander nimismiehen ja Leweniuksen kättä ja sitten he lähtiwät. "Kyllä se on onnettomin kaikista onnettomista miehistä, joka naimisiin menee... Tuommoista niiltä saapi kuulla...Kyllä me, minä, sinä ja Lewenius, olemme kuitenkin onnettomuudessakin onnellisia, kun emme ole antaneet itseämme tohwelin alle sitoa.
Muutoin pyydän että menette tiehenne ja jätätte meidät rauhaan", sanoi Matti. Miehet lähtiwät horjuen ja itsekseen kiroilla mutisten pois, mutta Juho niminen, nuori naimaton matkatoweri, jäi Matin luo. Hänkin oli wähän pöhnässä. "Woi hywä Jumala, Matti, kuinka hywä minun nyt on olla.
Surullisesti kumisiwat kirkon kellot myrskyn seasta, ja tuntuipa siltä kuin ne ulwahtelemisillaan olisiwat jotain aawistaneet. Pappi ja lukkari tuliwat kirkolle, waan lapsen haudattuaan, lähtiwät hekin kotiaan, kun wäkeä ei tullut kirkkoon. Kukapa silloin lähti liikkeelle, joka waan sai olla jossain suojassa, jos kohtakin sisällinen hartauden tunne olisi häntä siihen pakottanut.
Sitten lähtiwät Oskari ja Lotta pois. Waltamaantien wieressä on pieni, punaiseksi maalattu tupa. Muita huoneita ei ole ensinkään. Tupa on yksinäisellä, aukealla paikalla, erään niityn laidassa, yhtään ihmisasuntoa ei ole pitkää wirstaa lähempänä ja kirkolle on kolme wertaa matkaa.
Kun poika oli juossut jonkun kymmenen syltä, huusi Matti hänelle: "Saat sinä, Kalle, pitää kellon omanasi ijänpäiwät". "Kiitoksia, setä!" sanoi poika ja lähti taasen juosta kapittamaan. Sitten lähtiwät Matti ja Kaarina käwelemään. Heidän luultiin menneen kirkkoon jotain toista tietä, mutta muut tuliwat kirkosta, eikä Mattia ja Kaarinaa tullutkaan; eipä heitä oltu edes siellä nähtykään.
"Paras on että lähdemme", lisäsi hän, sitten. "Paras on että lähdemme niine hywineen", säestiwät toiset. Ja niin he lähtiwät. "Mitenkä on, welikullat! Suwaitsetteko poiketa meille, koska nyt on jo näin myöhäinenkin?" sanoi nimismies towereilleen tiellä mennessään. "Kyllä, mutta mitäpä hywää sinulla olisi meille tarjottawana siellä?" sanoi Lewenius.
Päivän Sana
Muut Etsivät